Sininen hetki. Ei oikeasti ollut, se on muokattu, mutta oli kaunista. Kamerasta oli loppunut akku, eikä kännykkä vanginnut uomamme kauneutta, mutta kaikki sen nähneet kuitenkin tietävät miltä se näyttää.

Kauneimmillaan se on aamuyöllä, kesällä, joskus suden hetken aikoihin. Pienessä punaviinihumalassa ja ilman kenkiä. Silloin kun pyöräilee kotiin ja on ihan vähän liian vähän vaatetta päällä. Siihen aikaan kun tuntuu siltä, että kaikki elämän ongelmat ovat oikeasti aika pieniä ja että kyllä kaikki vielä järjestyy. 

Siihen mahtuu ihan kamalasti muistoja: ex tempore kyhätty kakku pusupömpelillä, kallioistuskelua tärkeiden kanssa, lempipuhelimeni tippuminen veteen, theBookin vihkiäiset, kokonaisen aurajuuston syöminen puoliksi, lukiolintsaus, tulevaisuuden pohtiminen ja suunnitteleminen. 

Turistit tulevat katsomaan sitä aina kun koski laitetaan kuohumaan, minä kun sen pohjalla on vain vähän vettä. Silloin siinä on jotain rauhoittavaa.

-Vilma K.