Tänään Helsinki oli ihan erityisen kaunis. Se saattoi tietysti johtua siitä, että kävelin rantaan kädessäni kassi, jossa oli upouusi talvitakkini. Se saattoi myös johtua siitä, että tiesin saavani kohta jutella Elinan kanssa vaikka mistä kahvin ja hyvien leipien äärellä. Tai sitten se johtui yksinkertaisesti lumesta ja auringosta. Jo metromatkalla keskustaan hymyilin silmät kiinni ja kasvot aurinkoon päin, imin itseeni sen energiaa. Ulkona kauneus kuitenkin korostui vielä entisestään, tuuli puhalsi jostain kaukaa mereltä ja mieli oli yllättävän tyyni. 

Mutta vaikka Helsinki on kaunis ja ihana, niin odotan kasvavalla onnella seuraavaa viikkoa ja sitä, kun juna pysähtyy Imatran ykkösraiteelle. Kotiin nollaamaan päätä, sen jälkeen olen Helsingin taas kolme viikkoa. Vain kolme ihan siitä syystä, että heti Magian Mestarin näytösten jälkeen suuntaan kotiin kampaajani käsittelyyn ja hyvästelen huonot hiusviikot, yey!

-Vilma K.