Osuvasti epäonnen päivänä 13. päivä perjantaina marraskuussa elokuvateatteri ensi-illassa nähdään ohjaaja Wille Hyvösen dokumenttielokuva Onnelliset. Elokuva alkaa ikäänkuin lopusta tai siitä maalista, johon ohjaaja Hyvönen lopulta haluaisi elokuvassaan päästä, nimittäin onnellisuuden tilasta. Alkuperäisenä ideana Willellä oli haastaa kaiken maailman onnellisuusvalmentajat (joita Suomessakin toimii jo yli 1000) olemalla itse onnellisempi kuin he, mutta käy niin kurjasti, että ohjaaja masentuu ja menettää hyvän olonsa, eikä hänestä olekaan enää haastajaksi. Masennuksen myötä hän päätyy tavoittelemaan onneaan jälleen ja yrittää etsiä sitä itsestään kaikin mahdollisin tavoin, kuten turvautumalla näihin onnellisuusvalmentajiin, jotka hänen oli alunperin pitänyt haastaa. 

Wille käy hyvinvointivalmentajalla ja meditaatio-ohjaajalla, jotka molemmat johdattavat Willeä läpi heidän kurssiohjelmiaan. Hyvinvointivalmentaja käy läpi kaikki vitamiinit ja opettaa superfoodeista sitä sun tätä. Katsojanakin menee jo sekaisin mikä droppi pitäisi ottaa minkäkin kanssa. Sama nainen opettaa Willeä myös hengittämään oikein. Meditaatio-ohjaaja taas toimii karismaattisena ryhmän johtajana ja saa oppilaansa tunnemyrskyihin sessioissaan. On upeaa miten Wille todella heittäytyy tähän metodiin ja hänessä näkyy toivon kipinä onnen löytämisestä. Kurssiohjaaja myös tarjoaa euforista tilaa muunmuassa happivajeharjoituksen avulla, joka esitellään elokuvassa hengitysmeditaationa kurssiohjelmassa. Täytyy kyllä itse sanoa, että moni harjoituksista tuntuu todella rajuilta ja kiemurtelin elokuvateatterin penkissä ahdistuneena ihmetellen kuka näistä maksaa ja kalliitakin hintoja. Willen käymät valmennukset ovatkin todella hinnoisssaan. Kurssit kustantavat laajuudesta riippuen 650-6000€. Aikamoinen bisnes sanoisin.

Kiinnostavinta dokumentissa on lopulta seurata Willen henkilökohtaista prosessia. Hän on kameran edessä hyvin alastomana tunteistaan ja liikutuin monessa kohtaa itsekin. Mitä elämässä kuuluisi arvostaa? Mitä kannattaa tavoitella? Onko sitten onnellinen, kun kaikki on saavutettu? Mikä on se maali johon pyritään? Vai pitäisi vaan olla hetkessä ja nauttia läheisistään? Saako olla synkkä? 

Näiden kysymysten saattelemana alkaa elokuva tuntua yhtäkkiä terapiasessiolta itseltään katsojalle. Uskoisin, että kaikki ajattelevat näitä kysymyksiä, sillä ympärillämme jyllää onnellisuuden tavoittelun ja hyvinvoinnin korostamisen trendi. Siksi alkaa väistämättä peilailemaan itseään Willeen elokuvaa katsoessa. Myös Willen kihlatun designkoulun paineista juontava burnout sivujuonena on kiinnostava. Olen ollut monien taidekouluopiskelijoiden kanssa keskusteluissa, joissa pelätään samaa, jonka kihlattu, Siiri, elokuvassa mainitsee – keskinkertaiseksi jäämistä. Keskusteluissa pohditaan kuinka paljon pitää jaksaa ja tehdä, että tavoitetaan se jokin pro-taso ja uskottavuus, vai riittäisikö vähempikin. Onko mitään järkeä tehdä jotain jos siitä ei tule parasta maan ja taivaan välillä? Onko normaalia, kun ei ehdi nukkumaan vai tarkoittaako se vain sitä, että huono siinä mitä tekee sillä ei saa nopeammin täydellistä valmista? Järjettömiä paineita ihmisillä kyllä, itsellänikin silloin tällöin. Mistä nämä tulevat? Keksimmekö ne itse vai määrittelevätkö ympärillämme jylläävät trendit ajatteluamme näin paljon, että saamme itsestämme hetkessä onnettomia. Sitä kelpaa miettiä.Ennen pohdiskeluja, käy katsomassa Onnelliset. Suuri suositus!

ps. Ekstrakehut myös Jarmo Kiurulle kiinnostavasta kuvauksesta ja Matti Näräselle yllättävästäkin leikkauksesta. Niko Liinamaan äänimaailma myös toimii todella hyvin ja tuo etenkin meditaatiotreenit lähelle katsojaa.

TUOTANTO: http://www.pohjolafilmi.fi/onnelliset/

Ensi-ilta 13.11. Finnkinoissa:

http://www.finnkino.fi/Event/301206/

Stillit: Jarmo Kiuru