Tervehdys Vinkkipankin kantikset ja uudet asiakkaat. Ajattelin aloittaa uuden kirjavinkkiosion, pääkohteenani keittokirjat! Olen nimittäin armoton ruokakuvien fani ja rakastan kaikenlaisia ruokaan liittyviä tarinoita. Niinpä keittokirjoja ajautuu hyllyyni aika-ajoin, joten kerronpa niistäkin teille. Itse olen ostanut useimmat keittokirjani täysin ensifiiliksen mukaan, sillä kaupassa ei pahemmin sen pidemmälle ehdi tai pysty kirjoihin syventymään, sitten joutuu kotona lukiessa toteamaan jos reseptiikka ei oikein toimikaan, tai kauniit kuvat osoittautuvat ainoaksi järkeväksi sisällöksi. Vinkkieni ansiosta toivottavasti sinä lukijani voit hutiostokset välttää. 🙂

Viimeisin hankintani on Ysibaarin reseptien saloihin paneutuva Pollo Limonello! Ensinnäkin pitää kehua kaunista kantta, joka kirjakaupassa oikein kutsui luokseen! Keltainen on nyt jotenkin hiipinyt jokapuolelta vastaan. Kevään trendivärinä se on kyllä piristävä ja yllättävän toimivakin monessa yhteydessä! Niin se myös toimii Ysibaarin suosituimman pasta-annoksen Pollo Limonellon tunnusvärinä. Kyseinen pasta on komeillut myös omissa ruokakuiteissani useampaan otteeseen Ysibaarissa vierailtuani. Kuulemma sitä on valmistettukin vuosien saatossa 100 000 annosta. Huh huh, täytyypä ottaa haaste vastaan ja kokeilla hittipastaa tällä kertaa itse.

Testattuani Pollo Limonellon ja toisen klassikon Kanakorianterin tekoa täytyy sanoa, että resepteillä onnistuu. Ihan vasta alkajalle voi mausteiden määrä ja mututuntumalla kirjoitetut paistoajat tuntua haastavalta, mutta itse sain onnistumaan molemmat annokset kivasti. Sain jopa pastaan sen kuuluisan keltaisen, mikä aikaisemmilla Pollo Limonello resepteillä ei ole onnistunut. Tosin lisäsin hiukan kurkuman määrää, sillä se on vahvin värintuoja ruuassa. Kanakorianterin reseptin kohdalla hieman järkytyin annoksen kalorimäärästä. Sillä sitä Ysissä syödessämme olemme usein vitsailleet että tämä nuudeli on varmaan keitetty rasvassa ja niin se lähes onkin! Ainakin hyvin öljyisän kastikkeen on tarkoitus imeytyä nuudeliin ja lisukkeisiin täysin ennen kuin ruuan saa ottaa liedeltä! Ei ehkä tätä sitten kuitenkaan joka ilta nautita, mutta herkuttelupäiviin super jees!

Pieniä huomatuksia kirja kuitenkin saa. Teksti on kivasti kirjoitettu ja siksi juuri harmittaa, että oikolukua ei vissiin ole tehty. En ole mikään suomenkielen supernero, mutta tällaisen tavallisenkin kielenkuluttujan silmään osuvat kirjoitusvirheet ja joissain teksteissä sama asia kerrotaan kahdesti samalla sivulla. Lisäksi kirjan alussa julistetaan, että kaikki reseptit on tehty neljälle, mutta itse sain kyllä 6 reilua annosta aikaiseksi ainemäärillä. Myös lukijan on huomioitava seikka, että annoksen koristeluun tarvittavat ainekset lukevat vain reseptin tekstiosassa, eikä niitä ole nostettu ruoka-aineluetteloon. Tämä on siinä mielessä hankalaa (vaikkei varsinainen virhe), kun kiireessä otan yleensä vain ruoka-aineluettelosta kuvan puhelimella lähtiessäni kauppaan ja sitten saattaa jäädä joku hyvin olennainen ainesosa ostamatta, kun se on reseptissa merkitty “koristeluun”. Esimerkiksi kanakorianteri maistuisi hyvinkin erilaiselta ilman korianteria, sesaminsiemeniä ja sitruunaa.

Kehuja haluan kyllä erityisesti kuitenkin antaa kirjan kivasta tunnelmasta ja Enni Koistisen kauniista taitosta. Lisäksi valokuvaaja Heidi Strengell on mielestäni vanginnut hyvin Ysibaarin semieurooppalaisen tunnelman. Loppujen lopuksi siis erittäin kelpo kirja, jos on Ysissä tullut muutenkin vierailtua. Tämän aion kokata läpi!

Pollo Limonello

Makuja Ysibaarin keittiöstä

Christer Lindgren ja Heidi Strengell

2013, Kustantaja: Mestarien pöytä Lindgren & Co Oy/ Vihreä Pöytä Helsinki