Elokuvavinkki: Kaunis Hätäkutsu

hatakutsu_0.jpg

Kun on hätä, apu on puhelinsoiton päässä. Tässä on yksinkertaisuudessaan dokumenttielokuvan “Hätäkutsu” juoni. Kävin itse katsomassa ohjaajakaksikon Vartiainen- Veikkolaisen Hätäkutsu-elokuvan Docpoint-festivaaleilla. Lyhytelokuva näytettiin perinteisesti näytöksessä, jossa mukana oli useampi lyhytelokuva, mutta mieleeni se jäi sarjan kirkkaimpana.

Elokuvassa kulkee sen läpi kaksi eri tasoa käsikädessä. Se on dokumentaarin ja fiktion yhdistelmä. Dokumentaariset ainekset elokuvaan tuo ääninauha, joka on koostettu aidoista hätäpuheluäänitteistä. Ahdistava ja pelottava ääninauha vie tilanteisiin, joissa kukaan tuskin haluaisi olla. Nauhalta kuuluu perheväkivaltaa, raju kolari ja jopa Estonian laivalta kuullut viimeiset sanat. Tämä kaikki ahdinko on kuvitettu kauniisti. Kuvaraidalla nähdään mitä kauneimpia kuvia. Kuvat ovat kuin taideteoksia, jotka onnistuvat abtraktiuudessaan tukemaan tarinoita hädän keskeltä todella kunnioittavasti.

On hienoa, että vaikka aiheena on dokumentti hädästä, tekijät ovat ottaneet harppauksen kauas pois tosi-tv tyyppisistä elementeistä, joihin voisi kuvitella tekijöiden tälläisen aiheen äärellä sortuvan. On kehitetty täysin uusi kuvamaailma, jonka on annettu olla kaunis ja koskettava. Hädän ja ahdingon puheluiden takaa voi todella ymmärtää ilmankin kuvaa hätääkärsivistä kasvoista. Hiljaisuus toimii myös vahvana elementtinä elokuvassa.

Jotenkin tuntuu, että Hätäkutsu on kunnianosoitus kaikille hätätilanteissa olleille. Se on todella runollinen ja kaunis. Hätäkutsu on nähtävillä nyt viikonloppuna Tampereen elokuvafestivaaleilla, sekä Yle Areenassa. Elokuva sopii festivaaleille ja Tv:seen hyvin, mutta näkisin sille areenan myös Kiasmassa.

Hätäkutsu (2013)

15 min

Hannes VartiainenPekka VeikkolainenSuomi Tampereen elokuvafestivaalithttp://www.tamperefilmfestival.fi/site/ Hätäkutsu Yle Areenassa:http://areena.yle.fi/tv/2092829 Kuva: Hätäkutsu elokuvasta 

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Ruokavinkki: Marokon makuja Sandron kulmassa

0_1_Ravintola_Sandro_Vinkkipankki_kuvaaja-Verna-Kovanen_06.jpg

2_Ravintola_Sandro_Vinkkipankki_kuvaaja-Verna-Kovanen_02.jpg

Lähiaikoina facebookkini on täyttynyt ystävieni Marokko fiilistelyistä. Lomakuvien ja lomahaaveilujen tulva kertoo mielestäni selkeästi siitä, että paikka on nyt pinnalla. Itse tein pikavisiitin Kallion Marokkoon eli ravintola Sandroon. Aikaisemmin olin käynyt paikassa istumassa iltaa viinilasillisen äärellä, mutta nyt oli aika testata kunnolla ruokalistaa.

Iltamme alkoi miellyttävästi koktaileilla. Perusteellisen esittelyn tarjoilijalta saatuamme, päätimme porukalla testata Rabatini -drinkkiä. Vodkan ryydittämä raikas jogurttilikööri juoma oli aivan taivaallista. Siemailimme drinkkiä niin autuaasti, että nauratti kun puheen sorinamme rauhoittui hetkeksi. Rabatinissa oli jännä hapan, mutta raikas maku. Makuna kurkku oli myös yllättävän hyvä. Ehdottomasti suosittelen. Lisäksi pienenä vinkkinä, tämä juoma toimii erityisen hyvin ruokahalun herättäjänä!

3_Ravintola_Sandro_Vinkkipankki_kuvaaja-Verna-Kovanen_03.jpg

4_Ravintola_Sandro_Vinkkipankki_kuvaaja-Verna-Kovanen_04.jpg

Drinkkien jälkeen tilasimme ruokaa. Listalla ei oikein ollut alkupaloja, joka kummastutti, mutta asian ymmärsi kun pääruuat tuotiin pöytään. Pääruuissa oli nimittäin niin runsaat lisukkeet, että ne menivät täysin alkupaloista, eikä lisämakuja jäänyt kaipaamaan. Pääruuaksi tilasimme kaikki kolme salaatit, jotta naapuripöytää kohtaan ei syntyisi annoskateutta. Niin ihanilta annokset näyttivät! Oma annokseni Porto de Tanger, selkokielellä jättikatkarapusalaatti täytti odotukseni, ja kun annos oli pöydässä 25 euron hintakaan ei painanut. Jättikatkaravut on valeltu valkosipuliöljyllä ja salaatti pursuili Sandron erikoisuuksia mm. sandrolaisten itse säilömiä sitruunalohkoja. Papa Ganoush munakoisotahna, hummus , tsatsiki ja tomaattipesto maistuivat kuminalla maustetun leivän kanssa. Ainoa parannusehdotus liittyi pääraaka-aineen  syötävyyteen. Katkarapuja oli mahdoton syödä aterimilla, eikä käsien sotkeentumista varten ollut puhdistusliinoja. Ehkä katkarapujen vatsapanssarin voisi keittiössä halkaista valmiiksi ruokailua helpottaakseen.

Onnellisina, vatsat täynnä, emme millään viitsineet lähteä ravintolasta. DJ soitti hyvää musaa ja meininki oli mitä mainioin. Tähän hetkeen löytyi ihana yllätysmomentti penkkiemme takaa: kasa lautapelejä! Vedettiin sitten ruokaövereiden päälle kunnon överit yatzya.

5_Ravintola_Sandro_Vinkkipankki_kuvaaja-Verna-Kovanen_05.jpg

6_Ravintola_Sandro_Vinkkipankki_kuvaaja-Verna-Kovanen_01.jpg

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Matkat