Milloin olet viimeksi käynyt Ateneumin perusnäyttelyssä?

Itselläni oli ainakin vierähtänyt tovi tai paremminkin vuosikymmen viime kerrasta. Sitä jotenkin ajattelee, että kun on kerran klassikkotaidekokoelmat nähnyt ei tarvitse mennä uudestaan, mutta eihän se niin ole. Nimittäin nämä teokset eivät turhaan ole klassikoita, ne kestävät aikaa ja ennenkaikkea loputtoman määrän katselukertoja. Lisäksi teokset avautuvat erilailla eri ikäisenä.

Innostuin menemään Ateneumiin käytyäni Tampereen tuomiokirkossa ihailemassa Hugo Simbergin freskoja. Kun katselimme Haavoittunut enkeli -teosta poikakaverini kanssa, hän muisti sen löytyvän myös Ateneumin seinältä ja pitihän sinne sitten suunnata katsomaan, oliko teos prikulleen sama.

Ateneumin alakerrassa on mieletön määrä teoksia, joiden kuvamaailma on painunut jokaisen suomalaisen mielensopukoihin vähintään peruskoulun kuvaamataidon tunneilta tai historian kirjoista. Voi olla, että kuvien olemassaolon tietää, mutta varsinaisia maalauksia ei ole koskaan saanut nähdä läheltä. Jos näin on, suosittelen ehdottomasti visiittiä.

Mielestäni öljyvärimaalauksissa on jotain maagista. Canvaksen pintaa silmillä seuraten voi aistia taiteilijan tunnetiloja, mitä hänellä on ollut mielen päällä niitä tehdessään. Lisäksi väriskaalat yllättävät monipuolisuudellaan. Mikään kirjapainon muste ei täysin voi toistaa vivahteita mitä todellisissa tauluissa on.

Helene Schjerfbeckin omakuvat osoittautuivat tällä kertaa lemppareiksi. Onkohan se jotenkin niin, että nuorena herkkä melankolia ei vaan iskenyt. Varmaankin, sillä nyt ymmärsin kuvia aivan eritavalla. Maalauksien kauneus ja pehmeät siveltimien vedot veivät ajatukset mennessään.

Kansalliseepoksestamme Kalevalasta kertovat voimakkaat maalaukset kannattaa myös tsekata. Niistä ei draamaa puutu. Lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää erikoisiin kehyksiin. Upeaa käsityötä.

Ateneumin kauppa on tietysti myös mukava piipahdus paikka kierroksen päätteeksi. Kaikkea kaunista paperitavaraa rakastavana en tietenkään päässyt kaupasta ulos tyhjin käsin. Onhan tämä ko. museokauppa ainoa, joka näistä klassikoista saa tehdä tuotteita. Pari Edelfeltin kuvittamaa vihkoa koristaa nyt kotitoimistoani.

Ja niin, unohdin melkein kertoa, että Haavoittunut enkeli todella näyttää erilaiselta Ateneumissa. Onhan Tampereen seinämaalauksessa pohjamateriaalina kankaan sijasta kivi, tottakai se vaikuttaa asiaan.

Vinkkipankkiirina vinkkaan, että Ateneumissa on hyvä hetki käydä juuri nyt, sillä perusnäyttelyyn on vapaa pääsy 13.3. saakka. Ajatella – ilmaiset treffit klassikon kanssa!

Kuva: Verna Kovanen / Vallila Interior

Ateneum

ti, pe 10-18

ke, to 10-20

la, su 11-17

vapaa pääsy 13.3. asti