Teatterivinkki: Vuosisadan rakkaustarinat

9660495143_2eb95b80cf_c.jpg

Onneksi tuli käytyä pitkästä aikaa tässä taannoin teatterissa. Nimittäin Kansallisteatterin Vuosisadan rakkaustarinat -näytöksessä. Sain lipun lahjaksi tietämättä, että kyseinen esitys oli edes ohjelmistossa. Aluksi silmäillessäni esityksen infoja vähän ahdisti yli kolmetuntinen näytös aika, mutta täytyy kyllä sanoa, että ahdistus oli täysin turhaa. Esityksen loputtua en enää edes muistanut koko pituutta, sillä niin intensitiivisen mukaansatempaava näytös oli.

Tarina kertoo kirjailija Märta Tikkasen suvusta ja hänen suhteestaan omaan mieheensä Henrik Tikkaseen. Esitys käy läpi Tikkasen suvun kolme sukupolvea Märtan kertomana, lavalla nähdään siis kaksi eri vuosisataa.

Märtaa näyttelevä Cecile Orbin on lähes kokoajan lavalla. Aluksi katsojana tätä ratkaisua päätyy ihmettelemään, mutta kärsivällinen katsoja palkitaan. Kolmen tunnin jälkeen tuntuu, että ajattelee itse Märtan aivoilla ja pystyy täysin samaistumaan lavalla riehuvan naisen tunteisiin. Ihokarvat nousevat kananlihalle, kun näyttämöllä tapellaan ja olo rauhoittuu kun avioparin riidat taas sovitaan. Tämä on teatterissa käymisen kultaa!

9663719038_06a3f81500_c.jpg

Myös lavastus on toteutettu mielestäni raikkaalla tavalla. Vaikka näytelmä ajoittuu moneen erilaiseen aikakauteen, ei ole päädyttyy raahaamaan lavalle jokaista vuosikymmentä kuvaavaa krääsää, vaan vaihdot toteutetaan mitä mielenkiinotoisimmilla valo- ja videoinstallaatio ratkaisuilla. Seiniin heijastetaan kirjailijan ajatuksia teksteinä samalla kun nämä asiat tapahtuvat reaaliaikaisesti lavalla. Kekseliästä.

Vuosisadan rakkaustarinat on hieno näytelmä naisista, rakkaudesta, suhteista ja kirjailijana olemisesta. Esitys mahtipohtinen ja heti klassikko, olematta tylsä tai vanhanaikainen – tämä oli hyvä!

 

9663702958_b7b975235f_c.jpg

www.kansallisteatteri.fi

 

kuvat: Stefan Bremer / Kansallisteatteri

 

 

Suhteet Rakkaus Suosittelen

Ruokavinkki: Döneriä Harjussa

Olen viettänyt useita lomiani Turkin lounaisrannikolla eräässä kalastajakylässä. Siellä paikallinen döner eli kebab on ollut päivittäistä ravintoani. Ei vain sen takia, että se on niin sairaan hyvää, vaan myös siksi että siellä kebab on aivan erilainen ruoka mitä täällä on totuttu saamaan. Turkissa kebab on raikas herkku ja kunnollinen liha saa makunsa ja tekstuurinsa loimuavista liekeistä. Joo.. niinpä, ei kuulosta yhtään siltä mitä jonotetaan yönälkään täällä Helsingissä. No ihmeiden aika ei ole ohi, sillä herkkumestarit Jari Lönnberg ja Reima Mäenpää avasivat muutama viikonloppu sitten Flemarille Döner Harju nimisen kuppilan.

donerharju_1.jpg

 

Ravintola tarjoilee döneriä rulla ja lautasannos muodossa (8-15 €). Kaikki kolme eri lautasversiota (kasvis, kana ja lammas) maisteltuani voin sanoa, että hinta ei ole paha. Annoksissa on sairaan hyvää hummusta, chilin hohkaa ja maistuvia muita tahnoja salaattipedin päällä. Kukin pääraaka-aine on parhaimmillaan. Lisäksi annokset ovat juuri sopivan kokoisia. Nimittäin mukavasti tulee täyteen, mutta ei ähkyksi asti.

Pääraakaaineiden reseptejä on kuulemma jumpattu pitkään, jotta ne olisivat mahdollisimman täydellisiä. Lammas on lähes vihertävää siinä käytetyn mintun määrästä. Mutta jännä kyllä, minttu tulee vain vivahteena maussa mukaan, mikä on tietysti hyvä, sillä se ei peitä lampaan makua alleen. Kana-annos on perushyvä, ei siinäkään mitään valittamista, mutta kaikista annoksista yllätysvoittajaksi selviytyi seitanista tehty kasviskebab. Aivan sairaan hyvää! Hyvät mausteet!

En ole ollut pikaruokaan tultaessa kovinkaan kasvisruoka fani, mutta onneksi tuli ennakkoluulottomasti tämä ostettua, sillä tämän ansiosta mieleni saattaa muuttua. Ehdoton lemppari vahvan makunsa ansiosta, tässä hyvä haaste muille kasviskokeille.

 

döner2.jpg

Döner Harjun liiketila on sympaattisen kalliolainen. 60-luvun funktionaalinen arkkitehtuuri ja isot ikkunat tuovat ravintolan vilskeen myös kadulla kävelijöiden houkutukseksi. Hauska yksityiskohta on, että ulkoa näkee sekä ruokasalin, että keittiön kaksi eri maailmaa.

Sisustuksessa on sopivasti kaurismäkeläistä kansankuppilaa, silti pysyen tyylikkäänä kiinni ajassa. Taustalla soi Kauko Röyhkä, Tom Waits ja Lily Allen.

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Suosittelen