ELOKUVAVINKKI: DocPoint on nyt – tässä festareille neljä tärppiä!

Aquarela-1-1080x640.jpg

DocPointin ohjelmistokattaus on aina ollut houkutteleva kauttaaltaan. Festarina Docpoint on ikäänkuin koonti vuoden tapahtumista ja elämässä askarruttavista kysymyksistä ylipäätään. Siksi se on ollut aina viikko, milloin olen kokenut oppivani nimenomaan käymällä elokuvissa ja mikäs sen mukavampaa. Festareilla on paljon ajakohtaisia teemoja ja jos joku spesiaali kokonaisuus erityisesti kiinnostaa, kannattaa festarileffat valita aihemaailman mukaan. Nettisivuilla koottu aihe-kokonaisuudet esimerkiksi teemoista: Girl Power, alkuperäiskansat, monikulttuurisuus, ”Suomi mainittu!” ja fake news.

Tässä kuitenkin Vinkkipankin neljä must-see elokuvaa. Kolmessa suomalainen ohjaustyö ja neljännessä elokuvan musiikki on suomalaista käsialaa.

Aquarela, ohj. Viktor KossaKovski

Mitä jos elokuvan pääroolia tähdittääkin vesi. Vesi oikeastaan on maapallolla päivittäisessä elämässämme se pääroolin vetäjä aina ja tästä näkökulmasta lähtee Aquarela Siperiaan sijoittuva elokuva luonnon mahdista. Kun mietimme ilmaston muutosta, pelkäämme muunmuassa sitä, että luonto ottaa vallan ja ihmiset eivät pysy perässä. Maapallolla on paljon alueita, joissa luonto määrää elämän kulusta ja ihmiset ovat oppineet kunnioittamaan sitä myös eri tavalla tiukemman päivittäisen siteen ansiosta. Jos olet se, joka ottaa popparit käteen, kun Avara luonto alkaa, mene ehdottomasti kokemaan tämä.

AATOS ja AMINE, ohj. Reetta Huhtanen

Miltä maailman kriisit ja terroristi-iskut tuntuvat lapsesta? Miten pieni ihminen pystyy käsittelemään niin monimutkaisia asioita, joita aikuisetkaan eivät toisilleen oikein pysty aina selittämään? Lapsen näkökulmaa tarjoilee uunituore Docpointin avajaiselokuvaksi valittu Aallon dokumenttiohjauslinjalta valmistuneen Reetta Huhtasen ensimmäinen pitkä elokuva. Tämän haluan nähdä, jotta hahmottaisin maailmaa itsekin monitahoisemmin, niin monesti voimme oppia ennakkoluulottomilta lapsilta niin paljon. (Vinkki: keskiviikkona 30.10. klo 20:30 näytöksessä ohjaaja elokuvan jälkeen Q&A:ssa)

Keuliminen,ohj. Katri Myllyniemi, Vilja Autiokyrö

Elokuvastahan ei paljoa tietoja ole herunut, mutta Virpi Suutarin ja Susanna Helkeen klassikko-dokkarin Joutilaat monesti nähneenä, kiinnostuin oitis tiedonmurusista, joita ovat: nuoret mopoilijat, kokoontumisajot ja David Lynch-henki. Pakko olla priimaa!

Musta kissa lumihangella, ohj. Anu Kuivalainen

Elämässä on usein hetkiä, kun pohdimme kumpi on oikein, kertoa vai jättää kertomatta jotain. Kumpi tilanne hyödyttäisi useampaa tai meitä itseämme? Joskus on vain suuria asioita, jotka tulevat väistämättä keskusteluun ja tällainen vaikea tilanne kohdataan Musta kissa lumihangella dokumenttielokuvassa, jossa äiti vapautuu vankilasta ja pääsee aloittamaan vihdoin elämänsä tyttärensä kanssa. Ainoa vain, että totuus isän kuolemasta on kerrottava jossain vaiheessa ja syy miksi vankilaan jouduttiin.

Docpoint käynnissä koko tämän viikon! Nauttikaa tarjonnasta!

Kulttuuri Leffat ja sarjat Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

TEATTERIVINKKI: Sademies Tampereella

rainman (21).jpg

Tampereen teatterin päänäyttämön lavalla on nyt syyskuusta lähtien pyörinyt Oscar-palkittuun elokuvaan perustuva Sademies. Tarina kertoo tiivistetysti miehestä, jolla raha ja rahalla ostettava elämäntyyli on tärkeää, joka yllätyksekseen ei perikään upporikasta isäänsä. Isä on testamentannut kaiken omaisuutensa autoa lukuun ottamatta, jollekin toiselle. Selviää, että kyseessä on Charlien veli Raymond, josta Charliella ei ollut tietoakaan. Veli asuu laitoksessa ja on kehitysvammainen. Charlieta raivostuttaa tieto, ettei veli ymmärrä rahan arvoa ja yrittää kidnappaamalla tämän saada perintömiljoonista edes puolia itselleen. Homma ei sujukaan kuin autokauppa, vaan juttu venähtää ja Charlie päätyy viettämään aikaa veljensä kanssa pidempään. Heidän tutustuessa hän oppi uusia näkemyksiä elämään.

rainman (15).jpg

Tarina on eheä ja koskettava. Käsitellyt teemat ovat sovellettavissa kenen tahansa meidän elämään. Kuinka siedämme ja opimme ehkä arvostamaan erilaisuutta? Kuinka ennakkoluulot voivat kahlita näkemyksiämme?

Risto Korhosen näyttelemä Raymond on huikea. Kaikki eleet, olemus, ilmeet, puhe ja tapa olla näyttämöllä on tarkkaa näyttelijän työtä. Rankka ja taitava roolisuoritus, jollaisia harvemmin näkee. Jo ihan tämän takia kannattaa Sademies käydä katsomassa. Myös Lari Halmeen näyttelemän, Charlien raivon purkaukset ovat käsin kosketeltavia ja hetkittäin unohdan olevani teatterissa, tuntuu kuin seuraisi jotain dokumenttia.

rainman (46).jpg

Ainoa mikä ajoittain häiritsee, on lavastus. Siinä on hyvää yritystä, mutta isoa valkokangasta voisi käyttää mielenkiintoisemmin ja osa valituista kuvista tuntuu liian kuvapankkimaisilta. Ehkä valaistuksella olisi voinut pelata vähän enemmän vielä. Sinällään tehokkaasti saatu luotua elokuvan monet vaihtuvat miljööt näyttämölle, jossa on varmasti riittänyt haastetta.

https://tampereenteatteri.fi/

Kulttuuri Suosittelen