ELOKUVAVINKKI: Mielensäpahoittaja yllätti

Ensimmäinen Mielensäpahoittaja elokuva oli suomalaisessa elokuvahistoriassa varsinainen kassamagneetti – yli puoli miljoonaa katsojaa. Elokuvan voi muistaa, vaikkei sitä olisi nähnytkään, sillä markettien hyllyt pursuivat, jos minkälaista oheistuotetta. Oli saunahattua ja Reino-tossua Mielensäpahoittaja-logolla. Toki elokuvan pohjana toiminut Tuomas Kyrön kirja oli huima hitti sekin, mutta elokuva sinetöi markkina-hulabaloon.

Sinällään minua kovasti viihdyttää suomalaiskylien ukkojen mielenmaisemaa kuvaava Mielensäpahoittaja-hahmo, mutta hieman pelkäsin jääkö toinen osa, Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja, vähän kuivaksi vitsiksi vai onko vanhan miehen elämään saatu muitakin tasoja, kuin ruskeakastike? Elokuva alkaa listalla yhteistyössä olevia yrityksiä, joka sekin saa huokaisemaan, että ollaanko sitä liikkeellä kassan kilinän perässä. No, eipä sitä pidä moisesta mieltään pahoittaa. On ihan ok ja todella ymmärrettävää, että Suomessa elokuvien rahoitus, kun on pientä, niin rahoituskuvioon pitää hakea ponnetta muualtakin kuin perinteisiltä säätiö-tahoilta.

Elokuvassa on asetelma, jossa Mielensäpahoittajan vaimo vanhainkodissa jättää elämän ja ukko päättää kuolla, kun ”Ei ole syytä jäädä.” Lapset vetelevät maailmalla ja lapsen lapsikin asuu Brysselissä ja on kohta lähdössä Amerikkaan. Hautajaisten jälkeen elämän kuitenkin muuttuu.Lapsen lapsi Sofia on stressaantunut, eikä ole tulevaisuuden suunnitelmistaan yhtä innoissaan kuin ura-ohjus-vanhempansa. Hän piiloutuu Mielensäpahoittajan luo, josta toki ensin mieli pahoitetaan. Alkaa yllättävän mielenkiintoinen vuoropuhelu 17-vuotiaan cosmopoliitti-elämää viettäneen nuoren naisen ja kuolemaan valmistautuvan maaseutu-papan välillä.

Roolihenkilöt saavat tasoja koko elokuvan ajan, eikä tyydytä vain nauramaan sille, että vanhemmat eivät tiedä mikä ”tinder” on. Ohjaaja Tiina Lymin käsissä hahmot ovat yhtä aikaa hauskoja ja herkkiä. Kyyneleitä vierähtää poskille ja alun epäluulot elokuvan syvällisyydestä kaikkoavat. Hyviä näyttelijöitä elokuvassa kaikki /Heikki Kinnunen, Sulevi Peltola, Jani Volanen, Elina Knihtilä ja pääosaa näyttelevä nuori lahjakkuus Satu Tuuli Karhu) ja ote pysyy loppuun asti. Loppuakaan ei heti arvaa. Elokuva on perinteikkäästä Suomesta, joka voi olla myös avoin muutoksille, silti kunnioittaen perinteitä.

kulttuuri leffat-ja-sarjat

ELOKUVAVINKKI: BLACKkKLANSMAN – some real sh*t!

_315x420_1a4e8b3412d4b8c1f2ee1ce5815f78e247a31bba737c0eda59b6507f40729285.jpg

Kun elokuvan menevä (povaan tulevaksi klassikoksi) soundtrack lähtee heittämään paksua bassokuviota ilmoille, katsojille kerrotaan heti kättelyssä, että kyseessä on tositarina ja ei vain tositarina menneisyydestä, vaan jotain mikä on totta tänäänkin. Elokuva alkaa kuvamateriaalilla, joka on sekoitus arkistomateriaalia ja näyteltyä. Dokkari-henkisyys jää kuitenkin vain alkukuviin ja 70-luvun rikoselokuva-henkinen pläjäytys alkaa.

Tarinassa afroamerikkalainen poliisi päättää soluttautua Ku Klux Klaanin rasisti lahkoon ja avuksi tarvitaan vaaleaihoinen kolleega, jotta homma toimii. Hänkin sattuu olemaan juutalainen, mutta miehet eivät anna sen haitata vaarallista tutkimustaan, joka on nyt aloitettu. Suomalais-vahvistus Jasper Pääkkönen vetää kiihkorasistin roolia tässä Spike Leen elokuvassa erittäin hyvin. Verisuoni pullottaa hänellä otsassa koko ajan tuntuu, että Jasperin näyttelemä roolihahmo pursuaa sellaista energiaa, ettei pidä enää yhtään ihmeellisenä, että elämänsä kadottaneet ihmiset haluavat lähteä seuraamaan hänen energioitaan ja sitä kautta päämääriään. Jos joku on pelottava, kannattaa lyöttäytyä hänen lähipiiriinsä niin hän suojelee, voisi olla kela joka mieleen syntyy. Jasperin roolihahmon vaimokin, haluaa kokea itsensä tärkeäksi ja värväytyy mukaan toimintaan, josta ei sen enempää tiedä. Tärkeintä on saada kunnioitusta. Elokuvan jälkeen jään miettimään sitä onko se, että vain kuuluu johonkin ja saa hetken kokea olevansa tärkeä jollekin pääsyynä siihen, miten ihmiset temmataan tämän kaltaisiin rasistisiin liikkeisiin? Pääsyy ei olekaan aate ja sen kannattaminen, vaan se että on osa jotain?

DgI2bpLWsAAoEXc.jpg

blackkklansman.0.jpg

Elokuvasta en oikeastaan sen enempää halua paljastaa, sillä tämä nyky-ajan klassikko kannattaa jokaisen käydä katsomassa. Loppu saa todella ajattelemaan asiaa, eikä anna katsojalle mahdollisuutta lähteä kevyin mielin jatkamaan päivää. Elokuva osataan ovelasti linkittää tähän päivään ja tulee olo, että me kaikki voimme vaikuttaa siihen, ettei KKK:n kaltaisia liikkeitä päätyisi massat kannattamaan. Kyse oikeastaan on pyrkimyksestä ymmärtää toisenlaisia ihmisiä, niitä jotka tulevat eri taustoista kuin me. Ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että itse toimisi samoin vaan on avain siinä, että voimme keskustella asioista, eikä väkivallasta tule arkipäivää. Rohkea elokuva rohkealta Spike Leeltä! Hatun nosto!

DgI2c2oXUAAvlMz.jpg

Ps. Ihana, the Girls sarjasta suosiion ponnahtanut, Adam Driver onnistuu erinomaisesti tässäkin. Hänet tullaan varmasti näkemään kankaalla viimeisiin päiviin asti! Onneksi!

Pps. Muoti-fiilistelijälle tässä elokuvassa on täydellistä puvustusta!

 

 

kulttuuri leffat-ja-sarjat syvallista