Elokuvan nimi on ytimekäs, mutta niin imelä, että melkein jätin menemättä elokuviin. Jälkikäteen totean, että olisi ollut todella sääli jättää tämä filmi välistä. Oli nimittäin oiva arki-illan nautinto nähdä näin hyvin ohjattua ja näyteltyä draamaa, ilman sen kummempia temppuja. Temppuja ei tarvittu sillä tarina lesbopariskunnasta taistelemassa toisen syöpää ja epäreilua lainsäädäntöä vastaan on niin vahva, että se kestää sellaisenaan. Vahvuus tulee elokuvaan toki hyvästä valkokangassovituksesta, mutta eritoten siitä, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Lopussa elokuvaa kerrotaankin, että elokuvassa näytellyt tapahtumat tosielämässä käynnistivät tapahtumien aallon, joka johti lopulta samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksyvän lain hyväksymiseen.

Love is Love:ssa Julianne Moore jatkaa takuuvarmaa huippulahjakasta tulkitsijan taivalta mitä hän on viime aikaisissa rooleissaan tehnyt, kuten Edelleen Alicessa altzheimeria sairastavana tutkijana ja Map of the Starsissa mieli-ala ongelmista kärsivänä näyttelijänä. Tällä kertaa Julianne on syöpään sairastuva rikospoliisi, joka onnistuu huokumaan samalla kovuutta ja herkkyyttä. Miten hän sen oikein tekeekään niin taidokkaasti, sopii ihmetellä!

Vastanäyttelijänä Mooren näyttelemän poliisin vaimona onnistuu Ellen Page, joka on lähes koko elokuvan ajan tunteiden reunalla ja lähes yli reunan milloin ilosta ja milloin surusta. Tuntuu kuin Ellen Pagen roolihahmo Stacie voisi hetkenä minä hyvänsä särkyä. 

Aiheena homoseksuaaliliitoista ei ilmeisesti ole vielä puhuttu tarpeeksi, sillä aihe tuntuu aina vaan ajankohtaiselta ja ehkä siksi juuri lopulta ymmärrän ja armahdan elokuvan siirappisen nimenkin. Love is Love:n ei ollutkaan tarkoitus olla siirappia, vaan arkinen toteamus siitä, että ehkä tällaiset rakkaustarinat voisivat olla viihteessämme ja arjessamme jo ilman kuohuntaa ja miksi edelleen on sankoin joukoin ihmisiä, jotka haluavat nostaa aiheen tapetille ikäänkuin siitä pitäisi sen enempää keskustella. Niin, kyse on vain rakkaudesta, ei sen kummemmasta! Toki harmittaa elokuvan tuotannon puolesta nimivalinta, sillä se voi olla esteenä elokuvaan tulemiselle. Nimestä huolimatta itse kuitenkin tulin paikalle, mutta jostain syystä melkein täyteen myydyssä näytöksessä ei ollut yhtään miespuolista katsojaa. En usko, että aihe ei kiinnostaisi, siirappi taitaa vaan pelottaa. Turhaan.Menkää katsomaan tämä kaunis, herkkä ja arkinen taistelutarina.

Elokuva pyörii Finnkinossa.