Me too

Hashtag #metoo on tuonut hyvällä tavalla esiin somen voiman. Kun ilmiö saakin kasvoikseen ja nimikseen oman somekuplan ihmiset, siitä tulee eri tavalla todellisuutta. Sitä yllättyy, hätkähtääkin. Näin moni? Näin moni on joutunut elämänsä aikana kohtaamaan erilaisia hetkiä, joissa häneen kohdistunut seksuaalista häirintää?

Varsin kattavan määritelmän mukaan seksuaalinen häirintä tarkoittaa ”sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.” Määritelmä ei ota kantaa tekijän tai kohteen sukupuoleen. #Metoo-kampanjan yksi vastakommentti tuntuu olevan se, että kyllä miehetkin kokevat seksuaalista häirintää. Niin kokevatkin, eikä se ole oikein. Tilastollisesti silti naiset tätä eniten joutuvat kohtaamaan. Voisi sanoa, että tällaista määritelmän mukaan erittäin epämiellyttävää kohtelua joutuvat kohtaamaan kaikki, sukupuolen koko rikkaan kirjon kaikki edustajat.

On erittäin hyvä, että tällainen asia nousee esiin ja tulee kohti. Jos tämä olisi jäänyt vain viihdesivujen sivumaininnaksi siitä, että leffamoguli Weinsteinin härskiä toimintaa nyt tuodaan esiin ja monet A-listan leffatähdet kertovat kokemuksistaan, olisi asia unohtunut nopeammin. Kuten alussa totesin, some osoitti hyvällä tavalla voimansa. Näyttelijä Alyssa Milanon toiveesta vyöry lähti, hän pyysi mainitulla tagilla tuomaan ongelmaa näkyväksi – ja niin todella tapahtui.

Nyt on viime kädessä kyse siitä, että miten asiat muuttuvat. Miten muuttuu asenneilmapiiri. Miten muuttuu eri ihmisten käytös. Ajatteleeko joku sanojaan ja tekojaan. Muuttaako toimintatapojaan. Miten opimme elämään yhdessä toistemme kanssa niin että emme sanoillamme, teoillaimme tai asenteillamme tee lähimmäisillemme pahaa. Hyvä on muistaa, että viime kädessä kyse aina siitä miten kukin asian omalle kohdalleen kokee. Jos joku kokee toisen käytöksen tai toiminnan asiattomaksi tai vääräksi, hänellä on siihen oikeus – ja on oikeus olettaa, että häntä kohtaan ei niin toimita. Hyväähän sitä jokainen itselleenkin toivoo.

Suhteet Oma elämä Uutiset ja yhteiskunta

Tavallinen tarina?

 

Tänään haluan kertoa sinulle sadun.

Sadun ihmisen pienuudesta ja suuruudesta.

Sadun siitä, miten kokonainen ihmiselämä voi olla vain yksi yliviivattu nimi tai ohikävelty hahmo.

Sadun toivottomuudesta ja toivosta sekä rakkaudesta, joka uskoo, toivoo ja kärsii kaiken.

 

Olipa kerran suomalainen mies.

Mies, joka oli lähes koko elämänsä tehnyt pätkätöitä.

Mies jäi työttömäksi.

Jälleen kerran.

Määräaikaista työsopimusta ei uusittu; rekrytointikielto, sanottiin, firma saneeraa, sanottiin.

Ihan hyvä mies, nyt vaan ei ole mahdollisuuksia ja kun tuota ikääkin jo, sanoi työnantaja.

Laiska mies, kun ei tee töitä, sanoivat sukulaiset.

Maailman paras isä, sanoivat lapset.

Taidanpa vetää kännin ja itseni narun jatkoksi, sanoi mies.

 

Mies ei puhunut eikä pussannut, ei halunnut edes halausta.

Yöt pyöri sängyssä ja kiroili unissaan.

Tunsi olevansa täysin tarpeeton, hanttapuli, luuseri, epäonnistunut, vailla mitään virkaa.

 

Vaan missä olivat nyt lehti- ja televisiotoimittajat, missä suuret otsikot?

Missä kriisiryhmä, te-toimiston edustus, palkallinen työnhakuvapaa, palkanmaksu vielä puoli vuotta eteenpäin, iso työttömyyskorvaus?

Missä olivat dokumenttifilmin tekijät?

Missä olivat edes liian suuret sanat ja lupaukset?

 

Niinpä niin; sen pituinen se….

people-2601231__340.jpg

 

 

Hyvinvointi Mieli Työ Ajattelin tänään