Parinmuodostusta parlamentin tyyliin

Oletteko koskaan katsoneet luontofilmejä, joissa pingviinit, hylkeet, lokit, oikeastaan mitkä eläimet tahansa kokoontuvat pienelle luodolle keskelle merta suorittamaan sisäisen kellon käskystä pariutumisriittejä? Brysselissä tuo tuulen pieksämä kallio on Place du Luxembourg, tuttavallisemmin Place du Lux, nykykielessä energiatehokkaasti pelkästään Plux. Se on pieni aukio aivan parlamenttirakennusten vieressä ja sitä reunustaa joukko varsin suomalaishintaisia baareja ja ravintoloita.

Joka torstai aukio täyttyy sadoista, kauniilla säällä tuhansista parlamentin työntekijöistä, jotka tulevat paikalle suoraan töistä, korkokengät ja puvuntakit päällä, parlamentin kulkukortti vielä kaulassa killuen. Baarit myyvät happy hour -hinnoin olutta ja pitkän viikon vääntäneet työntekijät rentoutuvat ja antavat silmän vaeltaa.

Suomalaisesta torstairelailu tuntuu oudolta ajatukselta, onhan perjantai vielä työpäivä. Mutta parlamentissa asia on toisin. Siellä alkuviikon työpäivät ovat reilusti suomalaista pidempiä, mutta perjantaina kotiin lähdetään jo yhden aikaan. Moni suuntaa viikonlopuksi kotimaahansa, joten torstai on ainoa vaihtoehto rilluttelulle. Pluxille suunnistetaan heti työpäivän päätyttyä, eli kuuden ja seitsemän välillä, joten ulkona ei tarvitse olla yötä myöten.

Kuuleman mukaan moni lempi, lyhyempi ja pidempi, on leiskahtanut liekkiin keskellä Pluxin mukulakiviä. Allekirjoittanut on tosin ainakin toistaiseksi tyytynyt ihan vain olueen ja työkavereiden kanssa seurusteluun. Saa nähdä muuttuuko maa jalkojen ala joskus piikiveksi.

Suhteet Rakkaus Työ

Ruudukas ystäväni ja viholliseni

kotivohveli.jpeg

Kuten blogin nimi antaa ymmärtää, vohvelit kuuluvat olennaisena osana Belgia-kokemukseen. Brysselistä löytyy vohveleita vähän joka lähtöön. Fiinejä vohveleita syödään kahvilassa istuen ja niiden päälle on siroteltu tomusokeria. Ns. katuvohveleita voi puolestaan ostaa lukuisista kioskeista. Katuvohveleihin on leivottu mukaa isoja sokerirakeita, joten niiden päälle ei tomusokeria enää tarvita. Itse tykkään kyllä sipaista vohvelin pintaan vielä vähän hunajaa, mutta ällömakeasta pitämättömälle en sitä suosittele.

kuva_1.jpg

Kotona olen jo useampana aamuna nautiskellut aamupalaksi katuvohvelin, mutta nyt kokeilin ensimmäistä kertaa tälle reissua ns. turistiversiota katuvohvelista. Turistivohveliin ahdetaan milloin mitäkin: jäätelöä, kermavaahtoa, mansikoita, banaania, Nutellaa, suklaakastiketta… likimain mitä vain.

Turistivohvelit näyttävät nälkäisen silmään jumalaisen ihanalta, mutta joka ainoan kerran kun sellaisen olen sattunut ostamaan, olen manaillut jälkeenpäin. Ensinnäkin vohveli tarjotaan yleensä pienellä ja matalalla lautasella, jonka reunan yli kuuman vohvelin nesteyttämä kermavaahto alkaa pian valua. Jos annokseen on erehtynyt ottamaan lisäksi vaikkapa suklaakastiketta, juoksee rannetta pitkin pian ruskeita, kaiken tahraavia noroja. 

katuvohveli.jpeg

Tällä kertaa ymmärsin tyytyä kermavaahtoon ja mansikoihin, mutta sotkuksihan se silti meni. Ennen kuin pääsin kotiin Grand Placelta puoli naamaa ja molemmat kädet olivat kermavaahtomähmässä. Onneksi lautaselta tipahtanut mansikka ei päätynyt laskeutumaan kantamiini ostoskasseihin (joissa oli mm. uusi valkoinen paita), vaan vierähti ilmeisesti takin kautta kadulle.

Kaikesta vaivasta huolimatta suosittelen kokeilemaan myös turistivohvelia edes kerran. Kannattaa tosin istahtaa jonnekin paikalleen ja varautua siihen, että miniatyyrimuovihaarukan kanssa vohvelista saa taistella palaa irti aika kauan. Tämän illan turisivohvelin hain oikeilta turistikulmilta, Grand Placen vierestä.

Koti Ruoka ja juoma Matkat