Huomenna poika täyttää vuoden ja koska on vuosi kulunut sektiosta, uusi raskaus saisi tulla. Ajatus houkuttaa ja pelottaa minua. Haluan toisen lapsen. Minulla on jopa vähän vauvakuume. Kuukautiskierto on käynnistynyt (tosin ei vielä normaalipituisena, josta johtuen olen jo ehtinyt tehdä ensimmäinen negatiivien raskaustestin), joten uusi raskaus on teoriassa mahdollinen joka kuukausi. Seurailen oireita ja latasin puhelimeen ovulaatiosovelluksen. Silti mielessä jäytää hassu pelko. Hassu siksi, ettei niin varmastikaan käy. Mutta silti niin todellinen huoli.

Mitä jos uusi vauva aiheuttaa sen, etten rakasta esikoista enää niin paljon? Mitä jos esikoinen lakkaa olemasta niin tärkeä kuin nyt, jos tulen raskaaksi? Mitä jos en pidäkään enää kaikkea, mitä esikoinen tekee, ihmeellisenä ja arvokkaana? Mitä jos esikoinen ei enää saakaan kaikkea sitä hoivaa, huomiota ja rakkautta, mitä tarvitsisi kasvaakseen onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi?

Näin viime viikolla unta, että poikamme katosi. Mies oli unohtanut sen autoon, ja sen jälkeen sitä ei enää ollut. Näin pari muutakin unta pojan kuolemasta. Viime yönä näin unta, että Helsinkiä pommitettiin ja joka puolella liikkui panssaroituja ajoneuvoja. Pakenimme. Unessa kysyin siskoltani, että onhan poikamme kuollut. Tämä vastasi, että on. ”Hyvä, niin minun ei tarvitse huolehtia hänestä kaiken tämän keskellä.” Kysyin vielä, että miten hän kuoli. Miksi minä näen tällaista unta, miksi en tiennyt itse, miten oma poikani kuoli, ja miksi missään tilanteessa pitäisin pojan kuolemaa hyvänä asiana?!!