Ladataan...

Laskettu aika on jo ohitettu ja jos jonkinmoista kotikonstia yritetty synnytyksen käynnistymiseen.

Vinkeistä ei ole pulaa. Kolmen ässän starttipaketti: sauna, seksi ja siivous. Ylämäet, pitkät lenkit, porraskävely, kyykkiminen. Tulinen ruoka, tuore ananas, piimä, vadelmanlehtitee. Osteopatia, vyöhyketerapia, kalevalainen jäsenkorjaus, akupainanta. Parafiiniöljy, risiiniöljy, peräruiske. Shoppailu. Oksitosiini, romantiikka, aromaterapia. Ja vaikka mitä.

Koko kesä on ollut melkoista saunaa ja kehon lämpötila muutoinkin korkea. Saunaan, ei kiitos. En koe pienintäkään hinkua viettää aikaa korkeassa lämpötilassa. Kädet ja jalat kuumottavat niin vietävästi, etten saa öisin nukuttua vaan tekisi mieli tunkea raajansa jääastiaan.

Siivoaminen. Pesänrakennusvietin iskiessä siivoaminen innosti kovastikin raskauden aikana. Näin viimeisillään raskaana, 20 kg painavampana ja gasellimaisen ketteränä ikkunanpesu ja suursiivous nostavat jo pelkkänä ajatuksena hien pintaan. Tässä vaiheessa valintani on palkata siivooja. 

Silittäminen sujuu mallikkaasti edelleen. Pitkään seisominen toki tuntuu jaloissa ja väsymys iskee useamman tunnin silityssession päätteeksi, vaatien pitkälleen heittäytymisen ja lepohetken.

Seksi. Siemennesteen sisältämä prostaglandiini-kudoshormonit pehmentävät kohdunsuuta ja voivat näin nopeuttaa synnytyksen alkamista. Keinoista mieluisin ja järkeenkäypää: sillä se lähtee, millä on tullutkin. Ensin miehen tehtävä on saattaa raskaus alkuun, lopussa päätökseen - kova on miehen työ. Kovasta työstä ja nesteistä huolimatta, ei ole synnytys käynnistynyt.

Portaita viipotan kotona edestakaisin. Pitkiä kävelylenkkejä on tehty. Luonnossa liikkuminen on ihanaa mutta ei se synnytystä ole saanut aikaan.

Ahkeran kyykkimisen hyödyistä saan toivottavasti nauttia viimeistään synnytyksessä.

Tulinen ruoka maistuu kyllä. Tuore ananas on tosi hyvää mutta tulee kieli aivan julmetun kipeäksi. Piimää, ei kiitos. Vadelmanlehtiteetä en ole kokeillut.

Osteopatiassa olen käynyt säännöllisesti useamman kuukauden ajan jo ristiluunikin takia. Akupainannassa joitakin kertoja. Kalevalainen jäsenkorjaus ja vyöhyketerapia ovat olleet mielessä mutten ole saanut aikaiseksi varata aikaa. 

Parafiiniöljy ja risiiniöljy kuulostavat vähintäänkin epäilyttäviltä. En usko, että kumpikaan on hyväksi raskaana olevalle naiselle tai syntymättömälle vauvalle - ja suoleni on tominut vallan mallikkaasti läpi raskauden aivan omatoimisestikin. Jätetään parafiiniöljy leikkuulautojen ja saunan lauteiden öljyämiseen, risiiniöljy ripsien kasvun tehostamiseen.

Mietitään ja ihmetellään peräruisketta sitten laitoksella. Jos on tarvetta.

Joku ehdotti itsensä ähkyyn syömistä. Miksi? Ovatko nämä heitä, jotka toitottavat "nyt on lupa syödä, mitä tahansa", syövät koko raskauden ajan kahden edestä ja lopussa itsensä ähkyyn, saadakseen synnytyksen käyntiin? Ei kiitos. Koko keskivartaloni on täynnä lasta ja sisuskaluni vaihtaneet paikkaa. Vatsalaukkuni ja suolistoni ovat jo muutoinkin ahdettuina johonkin pieneen tilaan. Missään vaiheessa raskautta ei ole tehnyt mieli syödä suuria määriä ruokaa, enkä tiedä, mihin suuret ruokamäärät edes mahtuisi. Olla ähkyssä ja synnyttää - kuulostaa tukalalta. Aikamoista kurjuuden maksimointia. Valitsen kohtuuden.

Shoppailu. En pidä shoppailusta. Kauppakeskukset koen ahdistaviksi. En tarvitse mitään, enkä ymmärrä tarpeetonta ostamista. Ennemmin säästän ja sijoitan rahani. Minä, pyörimässä vatsani kanssa kaupungilla tai kauppakeskuksessa - kammottava ajatus!

Oksitosiini ja romantiikka. Ah, kyllä! Läheisyys, kosketus, hellät hetket, kauniit sanat, toisen huomioiminen, huolenpito, jakaminen ja yhdessä tekeminen. Ne kuuluvat jokaiseen päiväämme ja ovat merkittävä osa parisuhdettamme. Oksitosiini on rakkauden ja onnellisuuden hormoni - toivon sen olevan vahvasti mukana myös synnytyksessäni, luonnollisesti.

Aromaterapia ja homeopatia. Molempia olen käyttänyt jo vuosia. Raskauden aikana eteeriset öljyt ovat tuoksuneet meillä vain tuoksulyhdyissä. Homeopatia on ollut käytössä myös vauhdittamaan synnytyksen käynnistymistä - ei vaikutusta. Eteerisen öljyt sekä homeopaattiset lähtevät kyllä mukaan matkaan, kun on aika lähteä synnyttämään.

Olen tottunut hallitsemaan kehoani. Olen myös tottunut saamaan asioita tapahtumaan - kun päättää, riittävästi tahtoo ja tekee lujasti töitä. Raskaus on tuonut uusia näkökulmia: keho elää aivan omaa elämäänsä. Oma kehoni mutta silti seuraan sen muutoksia, kuin ulkopuolisena. Asioita tapahtuu, eivätkä ne tapahdu minun tahtoni mukaan. Olen aina ollut hyvin lujatahtoinen. Hetkittäin olen jopa miettinyt, olemmeko onnistuneet luomaan jonkun vieläkin vahvatahtoisemman.

Erinäisiä keinoja on kokeiltu - tuloksetta. Olen hyväksynyt, ettei synnytyksen ajankohta ole päätettävissäni. Oikean ajankohdan päättää luonto tai lapsi itse. Joten otan rennosti ja menen päikkäreille.

 

Rakkaudella,

Jenni Sofia

 

Ladataan...

Onko ajatukseni laihdutuksesta muuttunut äitiyden myötä?

Ei.

En ole koskaan puhunut laihduttamisen puolesta. Olen aina puhunut terveiden elämäntapojen puolesta - laadukkaasta ravinnosta, mielekkäästä liikkumisesta, arkiaktiivisuudesta, riittävästä levosta ja palautumisesta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Terveellisten ja aktiivisten elämäntapojen myötä paino tuppaa hakeutumaan optimaalisiin lukemiin.

Laihduttaminen hinnalla millä hyvänsä on yksinkertaisesti typerää. Lyhytnäköistä ja lyhytkestoista.

Laihduttaminen pudotettujen kilojen takia on sekin mielestäni typerää. Pudotettujen kilojen ei pitäisi koskaan olla itseisarvo ja hyvin harvoin pelkät pudotetut kilot takaavat riittävän motivaation myös pitämään ne poissa.

Vuosien varrella olen saanut pyyntöjä ateriankorvikkeiden kasvoksi, yhteistyöehdotuksia milloin minkäkin pillerin, pulverin, patukan, jauheen, juoman ja korvikkeen tiimoilta. Olen aina kieltäytynyt. Kieltäytyessäni suurista summista rahaa, olen toisinaan toki kyseenalaistanut oman mielenterveyteni. Miettinyt, olenko aivan idiootti - mutta ns. ateriankorvikkeet, joita markkinoidaan laihduttavina tai painoa hallitsevina, ovat arvojeni sekä periaatteideni vastaisia. Uskon aitoon, oikeaan ruokaa - en keinotekoiseen, täyteaineilla kyllästettyyn, hyvinvointia heikentävään huttuun. Mainoksiin uskomisen sijaan, kannattaa lukea tuoteseloste ja miettiä uudestaan, haluaako avain varmasti vetää moista moskaa sisuksiinsa. Kannattaa ehkä myös miettiä, onko mainonnan takana muutakin, kuin aito halu auttaa ihmistä.

Vaaka nyt sattuu olemaan monelle aika helppo ja selkeä tapa mitata massaa sekä omaa kehitystä - toisilla kohti kevyempää, toisilla kohti painavampaa olemusta. Painon sijaan antaisin enemmän arvoa yleiselle terveydentilalle, olotilalle ja energiatasolle. Itselleni painoa enemmän merkitsee se, jaksanko juosta muutaman kilometrin, pääsenkö lattialta ketterästi ylös, pystynkö kyykkimään pidemmänkin tovin, saanko itse kannettua hieman painavammatkin kantamukset, onnistuuko parisuhdepaini hyvällä fiiliksellä, pitkään ja intohimoisesti, kulkeeko ajatus kirkkaana, kantaako energiataso läpi päivän, pysynkö terveenä ympäri vuoden.

Itse en ikinä uskaltaisi antaa vastuuta terveydestäni yhteiskunnalle tai jollekin toiselle ulkopuoliselle. Se on sama, kuin antaisin pois oman voimani ja päätösvaltani. Haluan itse kantaa vastuun itsestäni ja terveydestäni, samoin lapsestani ja hänen hyvinvoinnistaan.

Olen nähnyt paljon huonokuntoisia vanhuksia. Tiedän liikaa tämän hetken vanhustenhoidosta ja siitä kiireestä millä hoitajat, liian vähillä resursseilla, yrittävät hoitaa liian isoa, alati kasvavaa, asiakaskuntaa. Senkin takia teen kaikkeni, jotta pysyn mahdollisimman toimintakykyisenä ja terveenä mahdollisimman pitkään. Miten voin luottaa siihen, että joku muu pitää minusta ja terveydestäni huolta, ellen minä itse?

Viimeisillään raskaana oleminen on ollut kokemus. En näe omaa alavartaloani, just ja just saan pyyhittyä takapuoleni. Polvet kipeytyvät ja jalat väsyvät seisomisesta. Leposyke on lähemmäs 80. Vähänkin reippaampi meno nostaa sykkeen taivaisiin, puhallan ja puuskutan. Olen raskas, hidas ja kömpelö. En todellakaan aio sietää vastaavaa olotilaa raskauden ulkopuolella. Painosta viis mutta tämä olo on sietämätön. 

Aionko laihduttaa? En. Aion syödä ravitsevaa ruokaa samoin kuin aina ennenkin. Aion liikkua monipuolisesti ja päivittäin, mielekkäällä tavalla ja kuntotasoni mukaisesti. En valitse elää terveellisesti ulkonäön tai painon takia, valitsen terveyden ja paremman olotilan. 

Ravinto on itselleni myös ympäristöasia. Lähellä tuotettu, mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka tarkoittaa vähemmän kuljetusta, vähemmän pakkausmateriaalia, vähemmän kulutettua energiaa, vähemmän jätettä, usein myös myrkyttömämpää ruokaa ja onnellisemman elämän eläneitä eläimiä. Pyrin myös suosimaan pientuottajia ja pienyrittäjiä. Pyrin kohtuuteen, niin ruoan kuin tavaran määrässä, jo ympäristönkin takia.

Jos joku kehtaa vielä tänä päivänä syyttää geenejä, suosittelen tutustumaan epigenetiikkaan. Ihminen pystyy vaikuttamaan niin terveyteensä kuin geeneihinsäkin elämäntavoillaan. On hyvin vähän geenejä, joihin ei voida vaikuttaa elämäntavoilla ja ympäristöllä.

Geeneistä puheen ollen. Olen selvittänyt oman geeniperimäni geenitestillä. Arvonnassa, jossa geenejä jaettiin, omalle kohdalleni sattui arpalappu ilman voittoa. Syntymässäni olen saanut kerrassaan surkeat geenit. Geneettisesti kehoni on tulehdusherkkä, altis sairauksille, taipuvainen keskivartalolihavuuteen, huomattavasti normaalia hitaampi poistamaan myrkkyjä mutta sitäkin tehokkaampi keräämään estrogeeniä. Geneettisesti en omaa minkäänlaista liikunnallista lahjakkuutta tai erityistä ominaisuutta - en lihaskasvuun, en nopeuteen, en voimaan, en erityistä kestävyyttä ja palautuminenkin on kovin hidasta. Geenieni perusteella kestävyysurheilu olisi minulle luontaisin ja paras valinta.

Lääkärin sanoin: "Sulla ei kyllä ole ole minkäänlaista geneettistä lahjakkuutta mihinkään. Kaiken, mitä olet saavuttanut, olet saavuttanut kovalla työllä!".

Onneksi olen ollut onnellisen tietämätön geeneistäni viime vuoteen asti - muutoin olisin voinut antaa sen vaikuttaa ja rajoittaa tekemisiäni. Kiitos elintapojeni. Geeneistäni huolimatta olen pärjännyt elämässä ihan hyvin. Lapselleni en pysty tarjoamaan hyviä geenejä mutta toivottavasti sitäkin paremmat elämäntavat ja hyvän kodin. 

Suosittelen "kovaa työtä" muillekin. Se ei tarkoita itsekuria ja kärsimistä, raatamista ja kurjuuden maksimointia. Itselleni tämä "kova työ" on ollut toimimista arvojeni mukaisesti, fiksuja valintoja, ilolla tekemistä, merkityksen kokemista, päämäärää kohti kulkemista, tavoitteellisuutta, periksiantamuutta, toisten auttamista, itsensä ja terveytensä arvostamista - itse elämän arvostamista. Kun täällä kerran ollaan, miksei siitä nauttisi ja teksi samalla jotain hyvää ja hyödyllistä. Miksei valitsisi terveyttä ja hyvää oloa laihduttamisen sijaan?

 

Rakkaudella

Jenni Sofia

Ladataan...

Minulta kysyttiin, miltä tuntuu saada vauva vanhemmalla iällä ja tuliko raskaus ihan luomusti?

Jännä juttu, en itse miellä itseäni vanhaksi. En myöskään koe olleeni aikaisemmin valmis äidiksi tai ajan olleen oikea.

Toistakymmentä vuotta sitten vanhempani vihjailivat useampaan otteeseen lapsen lapsista. Vastasin yksiselitteisesti: "Ei tule tapahtumaan! Aivan turha odottaa ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.". Elämäni on ollut merkityksellistä ja hektistä ennen lastakin. Olen tehnyt todella paljon töitä, matkustellut, kouluttautunut, treenaillut ja kisaillut siinä ohessa.

Lisäksi itselleni on aina ollut selvää, että ensin naimisiin ja vasta sitten lapsia. Ellen mene naimisiin, en myöskään hanki lapsia. Vuosien myötä kallistuin yhä enemmän sen kannalle, etten koskaan tule menemään naimisiin. Ja se oli täysin ok. Olen aina tiennyt, millaisen parisuhteen haluan. Odotuksiani vastaavan tunteen sekä sisällön löytäminen, on ollut todella vaikeaa. Hyväksyin, että minut on tarkoitettu elämään yksin. Kokemukseni parisuhteista oli, että itsekseen eläminen on huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää.

Meni vuosia ennen kuin kohtasin ihmisen, joka jakaa kanssani saman arvomaailma, joka kiihottaa kaikkia aistejani, joka täydentää minua ja "korjaa" vajavaisuuteni.  Mieheni kohdattua, tiesin hyvin pian, että hän on lasteni isä. Ensimmäistä kertaa elämässäni ylipäätään mietin omia lapsia. Kolmekymppikseksi asti kärsin raskauskammosta, sen jälkeen synnytyskammosta. Joitakin vuosia sitten ajatus raskaudesta ja synnytyksestä alkoi tuntua luonnolliselta. Aikaisemmissa suhteissa kosinta ja toiveet lapsista saivat minut lähtemään. Koin, että nuo toiveet esitettiin vääristä syistä, aika ei ollut oikea, eikä suhde sellainen johon olisin ollut valmis sitoutumaan loppuelämäkseni.

Ensimmäisillä treffeillä mieheni kertoi haluavansa kolme lasta. Tietämättään, että häntä vastapäätä istui nainen, joka ei välttämättä halua yhtäkään lasta. Syy haluttomuuteeni oli maailmantilasta kokemani tuska: tämä pallo on ylikansoitettu, ihminen kuluttaa luonnovaroja yli äyräiden, hakkaa metsät, marinoi meret muovilla, tappaa ja hyväksikäyttää; päivittäin kuolee sukupuuttoon eläimiä, kasveja, hyönteisiä...  johtuen vain ja ainoastaan ihmisen toimista: itsekkyydestä, ahneudesta, ajattelemattomuudesta, piittaamattomuudesta, lyhytnäköisyydestä.

Kaksi vuotta keskustelimme asiasta. Minä toin esille maailman pahuuden, lohduttomuuden ja vaarallisuuden. Mieheni toi esille toivon ja mahdollisuuden, kuinka seuraavasta sukupolvesta on mahdollista kasvattaa fiksuja ja vastuuntuntoisia. Ihmisiä, jotka pystyvät tuomaan mukanaan muutoksen parempaan. Näiden kahden vuoden aikana olemme ruotineet omat uskomuksemme, ajatusmallimme, elämäntapamme, käyttäytymisemme. Käyneet läpi rajoittavat uskomukset ja ajatukset, jotka ovat siirtyneet suvuissamme sukupolvelta toiselle, joita emme halua siirtää enää seuraavalle sukupolvelle. Käyneet läpi omat kipupisteemme ja valuvikamme. Tiedostaneet syvästi, miten ajatuksemme, sanamme, tekomme ja tapamme vaikuttavat lapseen. Kartoittaneet taloudellisen- sekä elämäntilanteemme sopivuuden kasvavalle perheelle.

Pyysin mieheltäni kaksi vuotta. Kaksi vuotta myöhemmin perheeseemme on tulossa uusi jäsen. Luomusti? Kyllä, täysin luomusti. Kun teimme päätöksen, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen, hän päätti tulla heti. 

Itse en olisi valmis hedelmöityshoitoihin. En olisi valmis niin kovaan henkiseen ja fyysiseen koettelemukseen. Jos en olisi tullut raskaaksi luonnollisesti, olisin hyväksynyt tilanteen. 

Kuvat Leena Warén

Listaan seuraavaksi tekijöitä, jotka ovat ehkä edesauttaneet hedelmällisyyttäni. Eikä pidä unohtaa miehiä. Kyse on aivan yhtälailla miehen hedelmällisyydestä.

Elämäntavat. Elämäntapani ovat terveelliset ja säännölliset.

Liikunta. Liikun säännöllisesti ja monipuolisesti. Vietän paljon aikaa luonnossa.

Uni. Panostan uneen parhaani mukaan. Pyrin nukkumaan kahdeksan tuntia yössä. Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä.

Ravinto. Syön säännöllisesti. Paljon kasviksia ja marjoja, mahdollisimman (teollisesti) käsittelemätöntä, itse valmistettua ruokaa. En syö eineksiä, margariinia tai light-tuotteita. Vältän keinotekoisia väri- ja makeutusaineita - steviaa käytän satunnaisesti. Maitotuotteista hapanmaitotuotteita syön kohtuudella silloin tällöin. Kylmäpuristettua oliivi- ja kookosöljyä meillä kuluu reippaasti, lisäksi myös kirnuvoita. Kyllä! Meillä syödään myös hiilareita: kauraa, riisiä, ruista, spelttiä, bataattia, uusia perunoita - ja herkutellaan välillä. Perheessämme ruoka on aina ollut hyvin keskeisessä osassa. Syömme yhdessä, nauttien hyvästä ruoasta ja yhdessäolosta. Ei kuureja ja kieltäytymistä vaan yksinkertaisesti hyvää, oikeaa ruokaa.

Alkoholittomuus. En käytä alkoholia. Tähän ei ole sen ihmeellisempää syytä, en vain pidä mausta. En ole juuri koskaan käyttänyt alkoholia. Parikymmentä vuotta sitten minua pidettiin täytenä kummajaisena siitä syystä. Koska en juonut, minut jätettiin kutsumatta bileisiin, juhliin ja illanviettoihin. Juomattomuuttani voivoteltiin, kauhisteltiin ja säälittiin. Alkoholia tuputettiin, minua yritettiin muuttaa ja syyllistää. En edelleenkään juonut, enkä juo vieläkään - eikä alkoholittomuus ole koskaan estänyt hauskanpitoani. Hyvin harvoin juon kahviakaan.

Savuttomuus. En tupakoi. Kiinnitän huomiota muutoinkin ympäristöni ilmanlaatuun, vältän kemikaaleja ja keinotekoisia materiaaleja.

Lääkkeettömyys. En käytä lääkkeitä, en myöskään särkylääkkeitä. Koko aikuisikäni aikana en ole syönyt yhtäkään lääkekuuria. Olipa kyseessä ravintolisät tai kosmetiikka, suosin luonnonmukaisuutta. 

Ehkäisy. E-pillereiden käytön lopetin yli 15 vuotta sitten. Otin tuolloin selvää niiden haitoista. Samaan aikaan tein päätöksen, etten halua kehooni mitään hormonivalmisetta, joka mahdollisesti sotkisi kehoni oman hormonitoiminnan. Pillereiden jälkeen oli käytössä jonkin aikaa kuparikierukka mutta se sai aikaan mm. järkyttävän runsaan kuukautisvuodon, joten päätin luopua siitäkin. Millä ehkäisyvälineellä tässä on menty kaikki nämä vuodet? Kondomi. Harkitusti painikumppaneita. Vakavassa parisuhteessa varmat päivät. Vahingoilta on vältytty - vaikka isäni mukaan, varmoihin päiviin luottavaa miestä kutsutaan isäksi.

Ihannepaino. Koko aikuisiän painoni on ollut samoissa lukemissa. Normaalisti painan 64-66 kg, kisoissa 57-60 kg. Olen päätellyt, että tuo paino on kehoni luontainen ihannepaino. Paino, missä minun on hyvä olla ja kehoni toimii optimaalisesti. 

Hyvä parisuhde. Kemiamme toimivat, kirjaimellisesti. Nautimme toisistamme ja toistemme seurasta. Olemme rakastavaisia mutta ennen kaikkea parhaita ystäviä.

Tasapaino. Elämä on kokonaisuudessaan tasapainossa. Kaikki on hyvin. Hyvät ihmissuhteet, oikeassa suhteessa töitä ja vapaa-aikaa, sopivasti stressiä, mielekästä tekemistä, tarkoituksen ja merkityksellisyyden kokemuksia. 

Miltä tuntuu saada vauva - vanhemmalla iällä? Hyvältä. Tuntuu, että aika on nyt oikea. Asiaa on mietitty ja harkittu tarkoin. Valmistauduttu parhaan kykymme mukaan. Teimme päätöksen yhdessä ja olemme valmistautuneet yhdessä. Neuvolakäynnit, ultrat, valmennukset ja hankinnat, kaikki olemme tehneet yhdessä - samoin kuin teimme lapsemme. Rakkaudella. Odottaen häntä jo kovasti.

 

Rakkaudella,

Jenni Sofia

Pages