Onko ajatukseni laihdutuksesta muuttunut äitiyden myötä?

Ei.

En ole koskaan puhunut laihduttamisen puolesta. Olen aina puhunut terveiden elämäntapojen puolesta – laadukkaasta ravinnosta, mielekkäästä liikkumisesta, arkiaktiivisuudesta, riittävästä levosta ja palautumisesta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Terveellisten ja aktiivisten elämäntapojen myötä paino tuppaa hakeutumaan optimaalisiin lukemiin.

Laihduttaminen hinnalla millä hyvänsä on yksinkertaisesti typerää. Lyhytnäköistä ja lyhytkestoista.

Laihduttaminen pudotettujen kilojen takia on sekin mielestäni typerää. Pudotettujen kilojen ei pitäisi koskaan olla itseisarvo ja hyvin harvoin pelkät pudotetut kilot takaavat riittävän motivaation myös pitämään ne poissa.

Vuosien varrella olen saanut pyyntöjä ateriankorvikkeiden kasvoksi, yhteistyöehdotuksia milloin minkäkin pillerin, pulverin, patukan, jauheen, juoman ja korvikkeen tiimoilta. Olen aina kieltäytynyt. Kieltäytyessäni suurista summista rahaa, olen toisinaan toki kyseenalaistanut oman mielenterveyteni. Miettinyt, olenko aivan idiootti – mutta ns. ateriankorvikkeet, joita markkinoidaan laihduttavina tai painoa hallitsevina, ovat arvojeni sekä periaatteideni vastaisia. Uskon aitoon, oikeaan ruokaa – en keinotekoiseen, täyteaineilla kyllästettyyn, hyvinvointia heikentävään huttuun. Mainoksiin uskomisen sijaan, kannattaa lukea tuoteseloste ja miettiä uudestaan, haluaako avain varmasti vetää moista moskaa sisuksiinsa. Kannattaa ehkä myös miettiä, onko mainonnan takana muutakin, kuin aito halu auttaa ihmistä.

Vaaka nyt sattuu olemaan monelle aika helppo ja selkeä tapa mitata massaa sekä omaa kehitystä – toisilla kohti kevyempää, toisilla kohti painavampaa olemusta. Painon sijaan antaisin enemmän arvoa yleiselle terveydentilalle, olotilalle ja energiatasolle. Itselleni painoa enemmän merkitsee se, jaksanko juosta muutaman kilometrin, pääsenkö lattialta ketterästi ylös, pystynkö kyykkimään pidemmänkin tovin, saanko itse kannettua hieman painavammatkin kantamukset, onnistuuko parisuhdepaini hyvällä fiiliksellä, pitkään ja intohimoisesti, kulkeeko ajatus kirkkaana, kantaako energiataso läpi päivän, pysynkö terveenä ympäri vuoden.

Itse en ikinä uskaltaisi antaa vastuuta terveydestäni yhteiskunnalle tai jollekin toiselle ulkopuoliselle. Se on sama, kuin antaisin pois oman voimani ja päätösvaltani. Haluan itse kantaa vastuun itsestäni ja terveydestäni, samoin lapsestani ja hänen hyvinvoinnistaan.

Olen nähnyt paljon huonokuntoisia vanhuksia. Tiedän liikaa tämän hetken vanhustenhoidosta ja siitä kiireestä millä hoitajat, liian vähillä resursseilla, yrittävät hoitaa liian isoa, alati kasvavaa, asiakaskuntaa. Senkin takia teen kaikkeni, jotta pysyn mahdollisimman toimintakykyisenä ja terveenä mahdollisimman pitkään. Miten voin luottaa siihen, että joku muu pitää minusta ja terveydestäni huolta, ellen minä itse?

Viimeisillään raskaana oleminen on ollut kokemus. En näe omaa alavartaloani, just ja just saan pyyhittyä takapuoleni. Polvet kipeytyvät ja jalat väsyvät seisomisesta. Leposyke on lähemmäs 80. Vähänkin reippaampi meno nostaa sykkeen taivaisiin, puhallan ja puuskutan. Olen raskas, hidas ja kömpelö. En todellakaan aio sietää vastaavaa olotilaa raskauden ulkopuolella. Painosta viis mutta tämä olo on sietämätön. 

Aionko laihduttaa? En. Aion syödä ravitsevaa ruokaa samoin kuin aina ennenkin. Aion liikkua monipuolisesti ja päivittäin, mielekkäällä tavalla ja kuntotasoni mukaisesti. En valitse elää terveellisesti ulkonäön tai painon takia, valitsen terveyden ja paremman olotilan. 

Ravinto on itselleni myös ympäristöasia. Lähellä tuotettu, mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka tarkoittaa vähemmän kuljetusta, vähemmän pakkausmateriaalia, vähemmän kulutettua energiaa, vähemmän jätettä, usein myös myrkyttömämpää ruokaa ja onnellisemman elämän eläneitä eläimiä. Pyrin myös suosimaan pientuottajia ja pienyrittäjiä. Pyrin kohtuuteen, niin ruoan kuin tavaran määrässä, jo ympäristönkin takia.

Jos joku kehtaa vielä tänä päivänä syyttää geenejä, suosittelen tutustumaan epigenetiikkaan. Ihminen pystyy vaikuttamaan niin terveyteensä kuin geeneihinsäkin elämäntavoillaan. On hyvin vähän geenejä, joihin ei voida vaikuttaa elämäntavoilla ja ympäristöllä.

Geeneistä puheen ollen. Olen selvittänyt oman geeniperimäni geenitestillä. Arvonnassa, jossa geenejä jaettiin, omalle kohdalleni sattui arpalappu ilman voittoa. Syntymässäni olen saanut kerrassaan surkeat geenit. Geneettisesti kehoni on tulehdusherkkä, altis sairauksille, taipuvainen keskivartalolihavuuteen, huomattavasti normaalia hitaampi poistamaan myrkkyjä mutta sitäkin tehokkaampi keräämään estrogeeniä. Geneettisesti en omaa minkäänlaista liikunnallista lahjakkuutta tai erityistä ominaisuutta – en lihaskasvuun, en nopeuteen, en voimaan, en erityistä kestävyyttä ja palautuminenkin on kovin hidasta. Geenieni perusteella kestävyysurheilu olisi minulle luontaisin ja paras valinta.

Lääkärin sanoin: ”Sulla ei kyllä ole ole minkäänlaista geneettistä lahjakkuutta mihinkään. Kaiken, mitä olet saavuttanut, olet saavuttanut kovalla työllä!”.

Onneksi olen ollut onnellisen tietämätön geeneistäni viime vuoteen asti – muutoin olisin voinut antaa sen vaikuttaa ja rajoittaa tekemisiäni. Kiitos elintapojeni. Geeneistäni huolimatta olen pärjännyt elämässä ihan hyvin. Lapselleni en pysty tarjoamaan hyviä geenejä mutta toivottavasti sitäkin paremmat elämäntavat ja hyvän kodin. 

Suosittelen ”kovaa työtä” muillekin. Se ei tarkoita itsekuria ja kärsimistä, raatamista ja kurjuuden maksimointia. Itselleni tämä ”kova työ” on ollut toimimista arvojeni mukaisesti, fiksuja valintoja, ilolla tekemistä, merkityksen kokemista, päämäärää kohti kulkemista, tavoitteellisuutta, periksiantamuutta, toisten auttamista, itsensä ja terveytensä arvostamista – itse elämän arvostamista. Kun täällä kerran ollaan, miksei siitä nauttisi ja teksi samalla jotain hyvää ja hyödyllistä. Miksei valitsisi terveyttä ja hyvää oloa laihduttamisen sijaan?

Rakkaudella

Jenni Sofia