Raakaa pihviä ja pekonisämpylöitä?

 

 

Hei taas tasapuolisesti kaikille!

Elämänmuutos on lähtenyt melko hyvin käyntiin, eikä paria pirtelöä kummempaa ylilyöntiä ole sattunut näiden parin päivän aikana. Puolustukseksi sanottakoon, että pirtelöiden pääraaka-aineina olivat itse poimitut mustikat, Siwan alennuskiivit sekä Valion vaniljajäätelö yhdistettynä pieneen määrään jogurttia. Olen myös ehtinyt testailla muutamia kasvisruokareseptejä, kuten raakoja punajuuripihvejä sekä vege”pekonia”. Jälkimmäinen tosin muistutti maultaan lähinnä palaneita ruissnackseja, mutta kyllä kai tämä kokkailu ennen pitkää alkaa sujua myös kaltaiseltani poropeukalolta. Ja olivathan ne ”pekonit” ihan syötäviä, ainakin ruisleivän välissä.

Kuten edellisessä kappaleessa mainitsin, testasin ensimmäisen kerran itse tehtyä raakaruokaa Vegaaniliiton sivuilta löytämälläni reseptillä. Kaikki sujui melkoisen hyvin, kunnes kriittisessä vaiheessa kokkailuani tajusin, ettei minulla ole monitoimikonetta. Ilmeisesti kyseinen kone on jokaisessa kotitaloudessa must, mutta jostakin syystä en ole asiaa ennen sisäistänyt. Esteettisesti tekemäni punajuuripihvit eivät siten olleet erityisen kauniin näköisiä, vaikka maku olikin miellyttävä. Pihvien olisi tullut näyttää tältä, mutta todellisen lopputuloksen näette alta. No, oppia ikä kaikki.

 

punajuuripihvit.jpg

Seuraava kokeilemani resepti oli vegepekoni. Valitettavasti en saanut kuvaa vegepekonista ilman sämpylää, mutta ulkonäöllisesti ne muistuttivat lähinnä jäniksenpapanoita. ”Pekonin” lisäksi laitoin ruispalojen väliin hivenen valkosipulituorejuustoa, salaattia, paistetun kananmunan, punasipulia sekä hieman fetaa. Olin melko tyytyväinen leipiin, vaikka ainoan ”lihaisan” osuuden koostumus tai maku eivät läpäisseet makuraatia. Tässä vielä kuva leivistä.

untitled.png

Mukavaa iltaa, muistakaa kommentoida!

Koti Ruoka ja juoma

Esittelykierros

Hei vaan kaikille tutuille ja tuntemattomille!

Olen Marju, 22-vuotias opiskelija Etelä-Karjalasta. Perheeseeni kuuluvat mies ja vuonna 2013 syntynyt poikalapsi. Asumme melko tilavassa kerrostalokolmiossa parin kilometrin päässä lähimmästä keskustasta. Toistaiseksi perheeseemme ei kuulu lemmikkejä, mutta olemme poikani kanssa vannoutuneita kissaihmisiä. Ehkä jonakin päivänä perheemme lisääntyy vielä yhdellä pienellä karvakorvalla.

Idea tämän blogin perustamisesta lähti, kuten monet muutkin ideani, motivaatiopulasta. Viime vuoden puolella sain lääkärireissullani diagnoosin, jonka vuoksi joudun miettimään vakavasti elintapojani. Tämä tulee alkuun olemaan tuskallista ja vaikeaa, sillä minulla on paha sokeriaddiktio. Joku voi pitää kyseistä addiktiota vaarattomana ja lähes turhana meuhkaamisena, mutta itselleni tämä addiktio on ongelma. Varsinkin kun pitäisi laihduttaa.

Lääkärin kehotuksesta pyrin jättämään lihan syönnin lähes kokonaan. Kokoaikaista kasvissyöjää minusta ei luultavasti koskaan tule, mutta pyrin valitsemaan mahdollisuuksien mukaan joko kala- tai kasvisvaihtoehdon. Pyrin myös kokkailuissani jättämään lihan käytön mahdollisimman vähäiseksi, vaikka se tapauksessani tarkoittaa useamman ruokalajin valmistusta päivän mittaan, sillä avopuolisoni ei arvosta ”pupunruokaa” kovinkaan korkealle. Olen tosin onnistunut syöttämään hänelle soijarouhetta lihana, joten ensimmäinen askel on jo osittain otettu.

Tähän blogiin tulen päivittämään lähinnä ruokapostauksia mahdollisimman houkuttelevin, veden kielelle nostattavin kuvin, sekä tietysti välillä myös kuulumisia elämäntapauudistukseeni liittyen.

Toivon teiltä lukijoilta mahdollisimman paljon kommentteja siitä, millaisia blogipostauksia tahdotte jatkossa lukea. Otan vastaan myös hyviä reseptejä sekä vinkkejä niin itsesuggestioon kuin addiktion voittamiseenkin.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään