Mitä kaipaan (ja en kaipaa) Suomesta?
Toimituksen Mitä Suomalainen kaipaa ulkomailla -postauksesta innostuneena päätin listata omat ikävöinnin kohteeni, olenhan ollut Hollannissa jo kohta kaksi kuukautta ja näin ollen täysin pätevä listaamaan nämä asiat :D.
Huomasin myös, että joitakin asioita ei ole ikävä ollenkaan ja tuli sitten samalla listattua nekin.
Eli mitä kaipaan Suomesta …
Rauhallisuutta ja hiljaisuutta
Kaipaan niin sitä, että voin käydä lenkillä ilman, että yksikään ihminen tulee vastaan. Sitä, että lenkillä ei kuulu edes autojen ääntä. Sitä, että on oikeasti ihan yksin.
Ja se ärsyttää, että aamuisin kun lähdet käyttämään koiran pihalla unenpöpperössä, niin heti ensimmäisen sadan metrin jälkeen noin 10 ihmistä on nähnyt sut ja osan kanssa on pitänyt vielä vaihtaa muutama sanakin. Huoh, menkää ihmiset pois.
Perhettä ja ystäviä
Siskon luona yökyläilyt ja yhteiset shoppailupäivät, lounaat työkavereiden kanssa ja tuntikausia kestävät höpöttelyt kavereiden kanssa. Yleensäkin sitä tunnetta, että kuulut tänne, näiden ihmisten joukkoon.
Lenkkireittejä
Sellaiset useamman kilometrin mittaiset lenkkireitit, joissa sun ei tarvi vähän väliä varoa, että koira kusee jonkun piha-aitaan tai talon nurkkaan. Ja ne ihanat metsäpolut, joita ei ole päällystetty asfaltilla tai kivellä.
Suomalaista ruokaa
Tämä nyt on kaikilla, mutta eritoten ikävä on niitä suomalaisia karkkeja. Miksei kaikkialla muuallakin maailmassa voi olla myynnissä Fazerin sinistä ja Malacon Hyvää makumaasta -pusseja?
Omia vaatteita ja tavaroita
Miksi haluan just nyt laittaa päälle sen paidan, jota en ollut käyttänyt vuoteen ja jota en juuri tuosta syystä ottanut mukaan? Ja kuinkaa ihanaa olisikaan puristaa valkosipuli sillä mun superhyvällä valkosipulinpuristimella ja leikata vihanneksia niillä mun omilla (terävillä) veitsillä.
Omaa äidinkieltä
Kaupassa saa edelleen olla puhelin mukana ihan vaan sen takia, että voi tarkistaa tuotteiden nimet sanakirjasta. Muuten käy esimerkiksi niin, että ostaa vahingossa kuohukermaa kun piti ostaa kermaviiliä (tiedoksi kaikille ”slagroom” tarkoittaa sitten kuohukermaa hollanniksi).
Ja täällä monesti ventovieraat vaan kommentoi jotakin esim. ohittaessaan pyörällä. Mitä ne sitten sanoo, niin siitä mulla ei oo hajuakaan.
Lämmintä asuntoa
Onneksi ilmat ovat nyt lämmenneet ja kämppä sen mukana, mutta muistan hyvin ne ensimmäiset viikot, kun ulkona lämmintä oli 10 astetta ja sisälämpötila huiteli 17 asteen paikkeilla. En ymmärrä miten ihmiset selviytyy talvet täällä.
Entä mitä sitten ei ole ikävä …
Kevyen liikenteen väyliä
Kuinka turvallisempaa liikenne oikeasti on (tai kuinka turvalliselta se ainakin näin kävelijästä tuntuu), kun pyörät eivät aja kävelijöiden kanssa samalla tiellä.
Sääskiä
Tämä ei varmaan selittelyjä kaipaa, mutta olipa positiivinen yllätys, että täällä ei ole niitä.
Pitkiä välimatkoja
Amsterdamista pääset alle tunnissa Haagiin, Rotterdamiin, Utrechtiin ja varmaan kymmeneen pienempään kaupunkiin. Oulusta pääset alle tunnissa Kempeleeseen.
Koira- ja kissavihaa
Seurailen Oulun Puskaradio Facebook-ryhmää ja ihan muutama päivä sitten siellä mm. uhattiin tappaa kissa, koska se oli käynyt kirjoittajan pihalla … just.
Ja kaikkea muutakin vihaa
Tuntuu, että monet suomalaiset vihaa monia asioita. Ja se myös näytetään välillä aika avoimesti.
Mielipiteitä saa ja kuuluukin olla, mutta mitä se oikeasti hyödyttää, jos ruvetaan tivaamaan tummaihoiselta henkilöltä, että miksei se käy töissä? Tai huudetaan kadulla ”Vitun homot!”, jos samaa sukupuolta olevat kävelee käsi kädessä? Tuntuu, että monesti ihmiset vain purkaa sitä omaa pahaa oloaan ja haluaa, että muillakin on paha olo.
Voit seurata minua täällä: