Vannon, että tämä on viimeinen kirjoitus koskien junalla matkustamista lemmikkien kanssa (tietenkin siis ennen seuraavaa kertaa), mutta kerrankin junamatka sujui täydellisen hyvin ja sisälsi jopa muutamia iloisia yllätyksiä, joten haluan kertoa siitä teillekin.

Kuten osa lukijoista on saattanutkin jo huomata, olen aikamoinen stressaaja ja kehittelen mielessäni aina kaikenlaisia kauhuskenaarioita siitä, mikä voi mennä pieleen esimerkiksi kun matkustaa junalla koiran ja kissan kanssa.

Siksipä tämä matka käynnistyi minun kannaltani täydellisesti siten, että oltiin juna-asemalla jo puoli tuntia ennen junan lähtöä. Eipä tarvinnut stressata ehditäänkö! Viime junamatkallahan meillä oli tosi tiukat vaihtoajat, joten tuntui luksukselta etsiä oma vaunu kaikessa rauhassa ja nostaa eläimet ja matkatavarat kyytiin ilman minkäänlaista kiirettä.

Paikkamme olivat neljän hengen loosissa ja vierustovereina oli kaksi amerikkalaista naista, jotka omistivat itsekin koiria. Oli ihanaa vaihteeksi istua sellaisten ihmisten vieressä joita ei haitannut, vaikka Manu saattoi vahingossa istua jalan päälle tai tökätä kuonolla. Toinen naisista oli ilmeisesti opiskellut Saksassa ja kuulimme häneltä mielenkiintoisia yksityiskohtia ohittamistamme kaupungeista ja kylistä (oikeasti me vaan salakuunneltiin, mitä ne naiset puhuivat keskenään).

Kuten edelliselläkin junamatkalla, Manu oli hieman rauhaton ja sitä piti koko ajan joko rapsutella tai sitten se halusi nukkua, mutta siinä käytävän puolella. Tämähän on junassa lähes mahdotonta, sillä käytävillä kulkee vähän väliä porukkaa ja osa ihmisistä liikkuu rullattavien matkalaukkujen kanssa. Homma meni käytännössä niin, että aina kun Manu oli nukahtanut, tuli joku ihminen matkalaukun kanssa ja Manu piti vetää pois tieltä, jolloin se taas heräsi ja nousi istumaan ja silloin sitä piti taas rapsutella.

Noin pari tuntia matkustettuamme ja toistettuamme tuon nukkuminen – siirtäminen – herääminen – rapsuttelu syklin varmaan 30 kertaa, konduktööri tuli iloksemme kysymään, että haluaisimmeko asettua loppumatkaksi tyhjillään olevaan hyttiin. Tottakai haluttiin!

Eli loppumatka vietettiin omassa hytissä ja Manukin nukahti saman tien hytin lattialle, kun kukaan ei ollut koko ajan kävelemässä sen yli tai siirtelemässä sitä eri suuntiin. Otimme Manulta kuonokopan vähäksi aikaa pois ja Varjokin sai katsella maisemia pää kantokopan ulkopuolella. Vinkki siis eläimien kanssa matkustaville: varsinkin pidemmille matkoille kannattaa ottaa paikat hytistä.

Nuo upeat maisemat joita kuvissa näkyy olivat toinen iloinen yllätys, vaikka olisihan se pitänyt tajuta, että junan ikkunasta saattaa näkyä vuoria kun Pohjois-Saksan ja Itävallan läpi mennään.

Junamatka kesti yhteensä vähän reilut 6 tuntia (matka-aika oli 40min pidempi entä normaalisti, sillä junan moottori piti vaihtaa kesken matkan) ja liput maksoivat yhteensä 117,75€ (78€ / 2x aikuista ja 39,75€ / 1x koira).

Muut lemmikkien kanssa matkustamiseen liittyvät postaukset listattuna alla:

Matkaan valmistautumisesta

Koiran ja kissan kanssa matkustaminen osa 1

Koiran ja kissan kanssa matkustaminen osa 2

Kokemuksia matkustamisesta

Junailua lemmikkien kanssa

Koiran ja kissan kanssa matkustaminen osa 3

Perillä Münchenissa

Voit seurata minua täällä:

Bloglovin       Blogit.fi