50 asiaa minusta

Sain haasteen ystävältäni Jenniltä (sanavalmis ja inspiroiva nainen Viiden tähden elämää-blogin takana, käykää lukemassa!) kirjoittaa itsestäni 50 asiaa. Ensireaktio: ”Miten itsestä saa irrotettua niin monta detaljia..?” Mutta toisaalta, jos miettii kuinka monessa ihmisessä keskeisiä ovat juuri ne pienet jutut, mieltymykset, haasteet (okei neuroosit), niin eiköhän näistä saada 50 kokoon. Here we go..

1- Rakastan eläimiä. Ei ole niin fiiniä vaatetta tai tilaisuutta, ettenkö voisi kumartua rapsuttamaan tervehtimään tullutta kuonoa, hänen karvanlähtöajastaan tai kuraisuudestaan huolimatta.

2- Edelliseen liittyen olen n. 90 %:sti kasvisyöjä eettisistä syistä. Jos syön lihaa, olisi se mieluiten luomua tai riistaa, jolloin eläin on saanut elää lajinsa mukaisesti, ulkoilla tarpeeksi ja hoivata itse poikasiaan.

3- Kirjoittaminen on minulle tärkeää ja mieluisin tapa jäsentää ajatuksia. Olisi hienoa kirjoittaa jonain päivänä oma kirja, mutta Amazonilta ei ole vielä löytynyt ”Kuningasideat”-osastoa..

4- Onneksi on olemassa näppis, sillä käsialastani ei saa mitään selvää. Kaikki ostamani kalenterit ovat kauniita niin kauan, kunnes alan oikeasti kirjoittamaan niihin merkintöjä

5- Käytän aktiivisesti Spotifyita ja tiirailen usein bändien keikkakalentereita, osuisiko joku mieleinen lähistölle

6- Keikoilla tulee aina pyrkiä lähelle lavaa ja hyvän elämyksen jälkeen kuuluu yleisölläkin olla vähän hiki & ääni käheänä. Parhaat muistot ovat Floggin Mollyn, Metallican, Offspringin ja Atomirotan keikoilta.

7- En osaa laulaa, mutta olisi hienoa oppia vielä soittamaan jotain instrumenttia

8- Suhtaudun horoskooppeihin huumorilla, mutta oinasmerkin itsenäisyys ja oman tilan tarve kieltämättä osuu kohdilleen

9- Rakastan saunomista. Jos puusaunaan- saati sitten vielä tästä järvijäähyihin pääsee, voi löylyttelyyn mennä helposti parikin tuntia. Siinä sitten joskus huomaa, että saunaseura on jo kauan sitten ollut pukeissa, kun itse hakee vielä löylysankoon lisää vettä

10- En ikinä jätä väliin aamupalaa. Kuuma kahvi kaura-tai mantelimaidolla ja pieni energialataus ovat päivän parhaita hetkiä. Fanitan myös ravintoloiden ja hotellien aamupaloja – ja brunssipöytiä.

11- Lempisuklaani on Neuhaus, jota saan aina ”ballotinin” verran mieheltäni jouluisin. Siitä sitten nautiskellaan juhlallisesti, konvehti kerrallaan.

12- Nyt kun syömisaiheen äärellä ollaan, niin lempiruokiani ovat intialainen ja tapakset. Ylipäätään on kivaa, että pöydässä & lautasella on monta pientä, erilaista annosta maisteltaviksi

13- Minulta puuttuu sushista syttyvä kromosomi kokonaan, sillä en useasta kokeilusta huolimatta ole päässyt huumaan mukaan. Se on ”ihan ok”, mutta pärjään hyvin ilmankin.

14- Nautiskelen mielelläni tuoreraastettua inkivääriteetä. Olen myös koukussa ”Gin-gin”-inkiväärikarkkeihin.

15- Kadotan kroonisesti tavaroita. Tästä syystä en osta ikinä kalliita aurinkolaseja, sateenvarjoja, korviksia tms, eikä vastuulleni voi antaa esim. risteilyseurueen hyttikortteja. Vihkisormuksen hukkaaminen harmittaa eniten.

16- Olen iltavirkku. Jos menen nukkumaan ennen kello 22, olen todennäköisesti kipeä

17- Minussa on introvertti puoli, joka  viihtyy  pienissä tutuissa porukoissa ja latautuu omasta rauhasta. Nostan hattua niille, jotka ovat kotonaan lavalla tai tuntemattomien kanssa verkostoituessa.

30- Pidän neljästä vuodenajasta enkä hirveästi kärsi syksyn hämärästä, kunhan saadaan viimeistään joulukuussa maa valkoiseksi. Itse asiassa marraskuu oli pitkään lempikuukauteni (kynttilät, kanervat, joulu lähestyy). Nykyään suosikkini on kuitenkin kevät

19- Olen harrastanut lähes kymmenen vuotta epäsäännöllisen säännöllisesti kundalinijoogaa. Edelleen ihmettelen, miten 1,5 tuntinen voi tehdä niin hyvää päälle ja kropalle.

20- Rakastan joulua. Juuri sitä nostalgista, kynttilänhämyistä, hyasintin, kuusen ja riisipuuron tuoksuista sesonkia, jota täytyy fiilistellä jo hyvissä ajoin, koska varsinaiset pyhät menevät ohi niin nopeasti.

21- Joskus on mukava olla oikein oikein ladylike, nauttia vaikkapa skumpasta ja vaahtokylvystä, mutta investoisin mieluummin hyvään huppariin, kuin vaikka hajuveteen tai koruihin.

22- En voi katsoa kauhuleffoja, koska eläydyn liikaa uhrin hätään ja tarinassa luotuun tunnelmaan. Olen luultavasti loppuelämäkseni traumatisoitunut Uinu Uinu Lemmikistä ja Ringistä.

23- Lempileffojani ovat Pretty Woman (se oopperailta <3 <3), Good Will Hunting ja Love Actually

24- En ole nähnyt yhtäkään Star Warsia ja luulen, että tällä mennään jatkossakin

25- Joskus mietityttää, miksen tarttunut nuorena tiiviimmin mihinkään urheilulajiin. Pärjäsin (ja viihdyin!) kohtuu hyvin koulun joukkuepeleissä & yleisurheilussa. Jostain syystä tavoitteellinen liikkuminen ei tullut silloin mieleen

26- Nautin, kun saan kulkea ja ihan vaan olla metsässä.  Haaveilen pidemmästä vaelluksesta, jossa voisi viettää öitä laavulla, mutta varustepuoli edellyttäisi vielä monta reissua Partioaittaan

In my happy place

26- Lapset ja heidän oikeutensa ovat lähellä sydäntäni. ”Ota lapsi syliin, vaikka kädet taikinassa” on ihana sanonta. Jos saisin toivoa jotain, varmistaisin että joka ipanalle löytyisi koulussa kaveri ja kotoa turvalliset vanhemmat.

27- Oma äitiyteni on näin ollen arvokompassissani vahvoilla. Täydellisiä vanhempia ja miljoonaperintöjä ei taida olla meilläkään tarjolla, mutta rakkautta, hyväksyntää ja liikuntaseuraa pyritään pitämään aina saatavilla. (luonto-ja musiikkituputusta unohtamatta)

28- Bucket listallani on ollut nuoresta saakka asua jonkin aikaa ulkomailla. Olen nuorempana ollut au pairina Hollannissa ja kiitollinen, että perheellemme tuli nyt tilaisuus lähteä Jenkkilään.

29- Suomen kaupungeista lemppari on syntymäkaupunkini Tampere, jonne on aina mukava tulla. Voisin myös asua Lapissa, jos tilaisuus tulisi.

30 -Haluaisin lukea romaaneja, mutta kirjastokassiin päätyy useimmiten täytettä non-fictionin puolelta. Psykologian, intuition, hyvinvoinnin ja elämänkertojen puolella on niin paljon ihmeteltävää, että tarinoita tulee luettua yleensä vain lasten kanssa

31- Kaikkien aikojen lempikappaleeni on Tehosekoittimen Maailma on sun. Lyriikat & melodia 5/5

32- Heikkouksiani ovat tietty päättämättömyys, ajatuksiin uppoaminen kun pitäisi kuunnella, asioiden jättäminen viime tippaan (monet tiedostot on palautettu hetki ennen dead linea) ja kynnys pyytää jeesiä, vaikka ylimääräisestä käsiparista on elämässä usein iloa.

33- Haaveilen omasta kesämökistä, jonka rantaan paistaisi ilta-aurinko. Piha saisi olla suurimmaksi osaksi vaikka kalliota tai luonnonistutuksia, koska inspiraatio puutarhahommiin kyläilee luonani vain muutaman viikon keväisin lumien sulettua

34- Olen vaihtelunhaluinen ja innostun mahdollisuuksista tarttua pieneen seikkailuun (kuten nyt tämä ulkomaille muuttaminen). On mielenkiintoista elää ja kokea tilanteita, joita joku muu ei ole pureskellut valmiiksi

35- Osuva ja ironinen huumori on parasta, tyyliin Celeste Barber, Pirjo Heikkilä, Noin viikon uutiset, Antti Holma ym.. Arkipäivän sarkasmia tulee viljeltyä itsekin ja nyt on tullut aika maata niin kuin petaa, kun kuulee vastaavanlaisia heittoja omalta jälkikasvulta

36- Harrastan talviuintia ja olen monen muun tapaan koukussa sen tarjoamiin endorfiinipiikkeihin. Lisäksi se toimii minulle hyvänä mielenharjoittajana, sillä mustaan jääkylmään veteen lasketutuminen vaatii aina pientä päättäväisyyttä.

37- Olen oppinut, että huonon päivän tullen ajatukse eivät asetu mietiskellen vaan usein juuri kropan kautta: Sauna, avanto, lenkki, hieronta, haravointi, jooga, (tuli)kuuma kylpy, lasten kanssa pelaaminen tai edes siivoamalla puuhaaminen on melkein joka tilanteissa askel oikeaan suuntaan

38- Lempivärejäni ovat keltainen ja turkoosi, astiapuolella sydämeni sykkii sinivalkoisille kipoille ja kupeille

39- Omaksun kohtuu hyvin uusia kieliä tai murteita, etenkin jos pääsen keskustelemaan ”natiivien” kanssa. Viimeksi pari päivää sitten huomasin, että tapailin yhtäkkiä englannissani keskustelukumppanini brittinuottia ”It’s quite chilly, isn’t it!”. Tapahtuu valitettavasti täysin automaatiolla, toivottavasti kukaan ei luule, että teen heistä parodiaa..

40- Rakastan tunnelmallisia, pieniä puoteja ja kahviloita. Jos joku päivä on muka liikaa rahaa & aikaa, voisin perustaa sellaisen itsekin.

41- Puuhasin nuorempana monta vuotta ravitallilla. Hevosen valjastus kärryjen eteen voisi onnistua vieläkin.

42- Luulin lukion pitkään matikan kursseihin asti olevani hyvä numeroissa.

43- Olen kerran ollut Kymppiuutisten loppukevennyksessä Sauli Niinistön kanssa. Avataan klikkiotsikkoa sen verran, että Sauli oli silloisena ”peruspoliitikkona” pitämässä puhetta ja naamani sattui näkymään paikalla olleiden tuoreiden ylioppilaiden rivistössä, mutta anyway..

44- Tähtitaivas, auringonlasku,ruska, kuurainen syysaamu..paras eye candy löytyy aina luonnosta. Aika iso osa elämästä on tullut vietettyä pää kenossa huokaillen.

46- Olen huomannut, että teen enemmän omannäköisiä ratkaisuja kun luotan intuitioon, enkä siihen mikä olisi ulkoa päin katsottuna järkevintä. Viimeisimpänä esimerkkinä oli vahva tunne tästä nykyisestä asunnosta meidän tulevana kotina, vaikka myöhästyimme näytöstä ja paikka oli jo luvattu jollekin toiselle

47- Yksi lempilauseistani on ”Keitetäänkö kahvit?”

48- Olen jonkin verran yllytyshullu. Harvoin itse päätän mennä huvipuiston hurjimpaan laitteeseen tai hakemaan häntäluuhun mustelmia hyppyrimäestä, mutta jos lapset sanovat että ”Äiti uskallakko tohon..”, niin useinhan se on sitten vaan mentävä.

49- Saman vaivan oirekategoriaan taitaa kuulua kilpailunhaluisuus. Esim. aloitimme juuri Mikon kanssa haasteen siitä, kumpi jaksaa roikkua pidempään tangolla. Olen ilokseni tällä hetkellä johdossa, mutta tiedän että kohta tulee taas kännyyn viesti uudesta pohja-ajasta. Saa nähdä kummalla venähtää käsivarret ensimmäisenä..

50- Elämään on mahtunut kaikenlaista, mutta jos välitilinpäätöstä tehdään, niin olen saanut jäädä plussan puolelle. Kun saa perheen kainaloon ja lapset ovat siinä omien tuumaustensa kanssa lähellä ja turvassa, niin kaikki on hyvin. Tehareiden sanoin: ”..maailma saa ohi virrata.”

Saatiinhan ne 50 kohtaa kokoon. 🙂 Jennin postaus sisälsi myös toiveen välittää haaste eteenpäin seuraavalle. En juuri tunne henkilökohtaisesti muita bloggaajia, mutta haastan mukaan kenen tahansa muun, joka tekee mielellään listoja. (laita linkki minullekin niin pääsen lukemaan.)

Ensi kerralla halloween-tunnelmia.

t. Eeva

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään

Jälleennäkemisiä

”Do you miss your home often? It must be hard when everything is so new!”. Koti-ikävä on yksi yleisimmistä aiheista, joita olen saanut paikallisten kanssa jutellessa tuumata. Olen saanut paljon empatiaa, jopa hämmennyksiin asti, kun ystävällinen uusi tuttavuus miettii koulunpihalla tai futiskentän laidalla, miltä hänestä tuntuisi olla niin kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta.

Olen saanut lohduttaa kyselijöitä, että ei hätää – kaikki on ihan hyvin. Olemme asuneet Usa:ssa vasta niin vähän aikaa, ettei mitään suurempaa koti-ikävää ole ehtinyt ilmaantua. Ei pidä käsittää väärin, etteikö ikävöitävää olisi. Lähetän usein kaipaavan lämpimiä ajatuksia perheen, ystävien ja luottotyypeille hoitoon jääneiden lemmikkien suuntaan. Joskus olisi todellakin ihanaa pystyä teleporttaamaan tänne oma lemmikki halittavaksi tai rakas ihminen kahvi-, skumppa-, lenkkiseuraksi tai vaikkapa hyvän bändin keikalle, jolle tietää löytyvän faneja lähipiiristä.

Suomen metsä ja uskollinen ystävä. Onneksi parin kuukauden päästä nähdään <3

Suomalainen metsä ja järvet ovat minulle myös tärkeitä elementtejä ja niitä ajatellessa kyllä läikähtää. Jos Finski olisi kehittänyt pikapikalinjan välille SFO-HEL-SFO ja saisin nyt viettää parituntisen kotimaassa, lähtisin saman tein oman rakkaan koirulin kanssa metsään. Ei niille pururatojen valmiiksi tampatuille, makuuni hieman liian steriileille reiteille, vaan kunnon metsäpoluille, joissa havut moiskauttavat ohi mennessään karhean pusun poskelle, ja joissa kenkää saa asetella varovasti, polun viettäessä laskeutumaan graniittikalliolta. Seisoisimme koiran kanssa katselemassa tummansinivihreetä horisonttia ja kuuntelisimme hiljaisuutta. Kun nenä olisi saatu niiskuttamaan ja poskipäät punattu raikkaalla ilmalla (ja koiran käkkäräturkista irroitettu risut & männynkävyt), menisin hyvässä seurassa saunaan ja siitä järveen, lokakuun kelejä ajatellen pipo päässä  – liplattaisi se sitten avoimena tai jo tummana vetenä jääriitteisestä avannosta. Hrrr, ihana ajatus.

Liekkien rätinää ja pientä pauketta saunanpesässä – viimeinen saunareissu Suomessa ennen maastamuuttoa oli ihana, mutta haikea.

On mukava ajatella – ja oikeasti tietääkin-, että rakkaat ihmiset, elukat ja Suomen luonto ovat siellä tallessa myös palattuamme, joten olemme nyt asettuneet hyvillä mielin hetkeksi tänne. Nyt kuitenkin, kun vanhempani poistuivat eilen n. kahden viikon Usa:n vierailultaan, ajelin yksinäni lentokentältä tänne Kalifornian kotiin yllättävänkin haikeissa fiiliksissä. En ikinä arvannut, että olisi noin liikuttavaa nähdä heitä kolmen kuukauden tauon jälkeen. Olemme olleet niin eristyksessä täällä kaikesta Suomeen liittyvästä, että oli ihan hassua kun ”Jenkki-kuplaamme” ilmestyi nassuja, joiden kanssa äsken juteltiin vielä Whatsapp-puheluiden kautta. Pojat olivat tietysti aivan innoissaan mummosta ja papasta (ruhtinaallisilla herkkutuliaisilla saattoi olla asiaan promillen vaikutus) ja olihan se hienoa saada heidät mukaan tänne meidän arkeemme.

Asuntomme on vuokraemäntämme ok-talon alakerta, joten hänen kanssaan on sopimus, että majoitamme yövieraina vain lähiperhettä ja heitäkin max viikko kerrallaan. Tästä viikosta otettiin todellakin ilo irti! Saimme mummon ja papan tekemiä lettuja, aamu-ja iltakahviseuraa, innokkaita faneja poikien futiskenttien laidalle sekä hakemaan heitä myös koulusta arkisin. Vietin myös heidän vierailunsa aikana aamun tunteja kuopuksen luokassa ja oli mahtavaa tulla sieltä kotiin hyväntuulisten kahvittelijoiden luokse kämpillemme, jossa raikasi mummon ja papan lempimusiikki. Sama tuttu meininki, maasta huolimatta! 😀

”Kuka ottaa lisää?” Papan paistama lettupino ei ehtinyt kauaa jäähtyä.
Pakollinen (ja meillekin edelleen mieluisa) ajelu yhdessä Golden Gaten yli
Päiväretkellä Sausalitossa
Twin Peaks – ykköspaikka lähteä kyläilijöiden kanssa tähystelemään San Franciscoa kokonaisuutena

Kävimme yhdessä monilla päiväretkillä ja ehkä tässä korostui juuri tuo positiivisuus. Arvostan, ettei tarvinnut jännittää millä tuulella he ovat minäkin päivänä vaan että tiedossa on lähes 100 % takuulla leppoisaa seuraa. Täytyy myöntää, että heillä oli myös aika avoin mieli ehdotuksillemme –kaikki retkikohteet-ja suunnitelmat otettiin aina innolla vastaan! Vaikka he joutuivat vuokrasopimustamme kunnioittaen muuttamaan tuon ensimmäisen viikon jälkeen ulkopuoliseen majoitukseen, oli mukavaa, että Air B&B paikka löytyi 15 minuutin päästä, jonne pojillakin oli lyhyt matka pyöräillä. Yökyläreissukin sinne onnistui, niin me pääsimme Mikon kanssa pitkästä aikaa treffeille.

Läheisten visiitti ja yhteinen aika heidän kanssaan tekivät hyvää. Oli mukavaa näyttää perheenjäsenille omia lempikohteita ja kuulla heidän mietteitään eri paikoista. Ehkä eniten lämmitti kuitenkin isovanhempien ja poikien ilo yhteisestä ajasta. Ehkä se selittää syytä lähtöpäivän erityiseen haikeuteen. Nyt kun kaikki on ollut lapsillemme kovin uutta, olivat he silmin nähden onnellisia tutuista ihmisistä, jotka jaksavat olla pohjattoman kiinnostuneita juuri heidän tekemisistään ja kuulumisistaan. Moni varmaan tietää ”It takes a village to raise a child”-sanonnan. On vanhempana hyvin lohdullista ajatella, ettei ole ihan 100 % yksin vastuussa lastensa kasvatuksesta. Turvalliset aikuiset minun ja Mikon perheiden puolelta vaikuttavat varmasti poikien maailmankuvaan – opettajia yhtään väheksymättä! Yritin vihjailla vanhemmilleni, että tänne voisi kyllä perustaa naapuriin ihan vakituisenkin ”Kalifornian mummolan”, mutta pitivät mokomat kiinni paluusuunnitelmistaan. 😉

Noloa myöntää, mutta suuri osa näistä on jo päätynyt hedonistisen nautiskelun kohteeksi (onneksi meitä oli siis neljä eikä yksi ja osa vietiin koululle maisteltaviksi). Harjoitellaan itsehillintää sitten toisessa kontekstissa.

Onneksi nähdään taas muutaman kuukauden päästä JA saadaan kohta uusi erä rakkaita ovesta sisään, kun Mikon puolelta tulee perhettä käymään. Nyt onkin oikein hyvä hetki, sillä edelliset tuliaissalmiakit alkavat olla jo finaalissa.

Palataan taas!

Terkuin Eeva

Perhe Oma elämä Ystävät ja perhe