Erityisherkkyydestä

Nyt on tiedossa melko henkilökohtaista tekstiä, mikä saattaa avata vähän sitä minkälaisia tekstejä kirjoitan ja mikä käyttäytymiseeni vaikuttaa. Minä olen yksi erityisherkistä ihmisistä. Opin että meille on olemassa oma termi noin kuukausi sitten. Laura de Lille kirjoitti ihanan kuvailevan tekstin aiheesta, joka pysäytti moneksi tunniksi. Tunnen itseni ja käyttäytymistapani kyllä hyvin, mutta leukani putosi kun joku kuvasi oman luonteeni niin tarkasti. Tuo on samanlainen kuin minä!!

Sitten löysin tämän radiohaastattelun  ja luin tämän artikkelin. Olin vielä enemmän äimistynyt. Käyttäytymiseni on monen, monen, monen tekijän summa, mutta nuo kuvasivat samaan aikaan ne kaikki.

Erityisherkillä aivojen hermoradat ovat erilaiset kuin muilla. Ne siis imevät muita voimakkaammin tietoa ja ärsykkeitä ympäristöstä ja myös väsähtävät siihen nopeammin. Siksi monet meistä ovat introverttejä, minä mukaan lukien, koska herkkien aivot tarvitsevat omaa rauhaa ja lepoa. Olen huomannut etten lepää koskaan kunnolla ennen kuin olen täysin yksin, täydessä hiljaisuudessa.

Nukkuminen on herkille ihan äärimmäisen tärkeää, koska se on ainoa asia millä aivomme jaksavat ottaa kaiken tiedon vastaan päivittäin. Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, ja siltä että kaikillahan asia on noin, mutta erityisherkät kokevat esimerkiksi työväsymystä puolet nopeammin kuin muut ja palavat helpommin loppuun. Olen usein sanonutkin että olen kuin tehty unesta, ilman unta en ole minä. En kuitenkaan ole aiemmin tajunnut että tämäkin liittyy herkkyyteen.

Olen pienestä pitäen ollut tälläinen. Tuntenut ihan kauhean voimakkaasti. Varmaan ihan itsestään selvää että itken hyvin helposti vaikka mille asioille, mikä on näkynyt varmaan täällä blogissakin. Äidiltäni olen kuullut jo vuosikausia samat sanat, että mitä sä nyt taas itket siinä, ei tuollainen itkeminen voi olla normaalia. Loukkaannun myös äärimmäisen herkästi ja otan kaiken itseeni, ja muistan kokemani vääryydet pitkään. Imen muista helposti negatiivista energiaa.

Aistin tarkasti ympäristöni, reagoin voimakkaasti esimerkiksi valoihin, tuoksuihin, ääniin ja musiikkiin. Olen myös äärimmäisen tarkka näkemään ihmisten tunteet ja mielipiteet ilman sanoja. Se on ollut joskus raskastakin, ja johtanut siihen että otan liikaa stressiä mitä muut ajattelee minusta. Saatan joidenkin ihmisten kanssa jäädä aina vähän jäykäksi, kun ajattelen liikaa että voi ei se ei vastannut innokkaasti mun kysymykseen, sitä ei kiinnosta mun puheet. Arvioin myös omaa käyttäytymistäni välillä liian tarkasti ja huomaan nopeasti terveydelliset muutokset, mistä saatan huolestua vähän turhankin pikaisesti.

Yksi herkkä kuvaili miten ei mitenkään voi nukkua tikittävän kellon vieressä. En minäkään. Myös tuntoaistini on herkkä, kutian enemmän kuin kukaan tuntemani ihminen. En myöskään voi antaa kenenkään harjata hiuksiani koska se sattuu niin paljon. Näitä tulee ihan loputtomasti mieleen kun alan miettimään, en esimerkiksi kestä myöskään yhtään tulista ruokaa.

Laura de Lille kuvasi myös ihanasti intuitiota, mikä on vienyt hänet maailmalle. Mulla on voimakkaasti tämä sama intuitio. Tunnemme käyttäytymisemme niin hyvin että tiedämme tasan tarkkaan, kun sydän ohjaa johonkin suuntaan. Tiedämme mitkä tilanteet, paikat ja ihmiset ovat meille hyviä ja mitkä eivät ole, ja osaamme ohjautua negatiivista asioista poispäin. Ehkä siksi olen nyt niin hyvässä asemassa monella tavalla.

Herkkiä ihmisiä on tosiaan helppo käyttää hyväksi, meidän päältä saattaa olla helppoa kävellä, saatamme äkkiseltään vaikuttaa itkupilleiltä ja nopeasti hermostuvilta. Työkaverini ovat varmasti tottuneet siihen että valitan väsymystä, koska hyvät yöunet ovat koko kevään ajalta jääneet turhan vähiin. Mutta en silti vaihtaisi luonnettani koskaan mihinkään. Uskon siihen että näen elämän kauniimpana ja osaan nauttia ihan pienistä jutuista enemmän kuin monet muut. Vaikka olen introvertti, mikään ei tee mua niin onnelliseksi kuin uusien, mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen. 

Itselleni on vielä vähän epäselvää millä kaikilla tavoilla tälläinen luonne voi olla vahvuus. Ainakin juuri siinä että osaan aavistaa kriisitilanteet ennalta ja ennakoida hyvin tarkasti miten ihmiset ympärilläni käyttäytyy. Toisaalta ei-herkille on usein vaikeaa ymmärtää herkkää. Aina on tuntunut siltä että pitäisi olla jotain muuta, vahva ja kova ihminen että saa mitä haluaa. En edes osaa huutaa vaikka haluaisin. En ikinä voisi sanoa kenellekään päin kasvoja mitään pahaa. Joillekin se taas on helppoa. Se on meille vaikeus tässä elämässä. 

On aika ihanaa tosiaan löytää joku selitys kaikelle käyttäytymiselleen, nyt tiedän jo paremmin miten mun kannattaa elää mahdollisimman paljon luonteelleni sopivalla tavalla. Jotta en väsyttäisi ja satuttaisi itseäni kamalasti. Uskon sen olevan loppujen lopuksi aika helppoa ja yksinkertaista.