Kapinamielellä

Mulle alkaa hiipiä se samainen tunne kun viime kesänäkin tätä blogia kirjoittaessa, se että tää tuntuu vähän järjettömältä. Mua ällöttää koko blogimaailma vaihteeksi enemmän kuin koskaan. Olen oikeastaan jo monta viikkoa lukenut kaikkia blogeja mitä yleensäkin luen huomaten että mua ärsyttää ne kaikki. Mitä toikin nyt yrittää selittää, helvetin teeskentelijä. Ja jatkan silti. Jep, järkevää. Mua ärsyttää nyt myös miten Lilyn toimitus tuntuu suosittelevan ihan typeriä ja aivottomia asukuvablogeja missä just kilistellään skumppalaseja ja ollaan brunssilla. Kun se elämä ei nyt vaan ole sellaista. 

Haluan silti tallentaa ajatuksiani johonkin. Siksi kirjoitan tätä. 

Mun elämässä menee tällä hetkellä todella hyvin, mulla on uskomattoman ihania ystäviä ja perhe, ja teen oikeastaan päivittäin itsestäni mielekkäitä ja jännittäviä asioita. Kehityn ihmisenä. En silti koe että sitä pitäisi huudella netissä kenellekään. Voi kun kaikki blogit olisivat vaan bloggaajan pään sisältö, ei vaatteet.

Kyllä mä tiedän että tää kapinahenki laantuu vielä, mutta nyt tuntuu tältä. Tuntuu että olisin jokin merirosvo prinsessojen keskellä.