Ensimmäisen kesäpäivän ajatuksia

Kyllä, tänään se ensimmäinen kesäpäivä sitten koitti! Hieman myöhempään kuin viime vuonna. Viime vuonna olin Tanskassa ja istuin toukokuun ensimmäisenä päivänä joen rannalla vastaavassa kuumuudessa. Tänä vuonna on saanut palella vielä monta viikkoa vapun jälkeen. Olen myynyt kolme päivää designia Yrjönkadulla varjoisessa paikassa. Huh. Nyt toivon että palelut olis tältä vuodelta ohitse.

Joka tapauksessa, paperit Tanskaan on nyt lähetetty. Epäilyt tota vaihtoa kohtaan johtui luultavasti työväsymyksestä ja nälästä. Kouluhan on ihan selkeästi mahtava. 

Juttuhan meni niin, että ilmoitin meidän koulun kansainväliselle koordinaattorille että en päässyt Norjaan. Hän vastasi heti että ”No entäs tämä Tanska!”  ja vastasin työkiireiden keskeltä että hakuaika meni jo, etten ole ottanut koulusta edes pahemmin selvää koska tähtäsin niin paljon Norjaan. Hän vastasi että älä luovuta, ja otti samana päivänä yhteyttä Tanskaan. Sitten saan tosiaan soiton töihin. Olen hetken aika hämmentynyt. Tuli meinaan hieman nopeasti päätös eteen! Nyt oon kuitenkin hyvin innoissani. Kummasti muuttuu koko ajatusmaailma kun saa nukuttua edes yhdet hyvät yöunet 😀

Tajusin että jos en ottaisi mahdollisuutta vastaan, se sotisi ihan kaikkea sitä vastaan mitä oon elämästä tähän mennessä tajunnut. Päätin vuoden ekana päivänä että otan mahdollisuudet vastaan sellaisina mitä ne tulee enkä sure sellaisen perään mikä ei mene niinkuin haluaisin. Ja muutenkin, enhän mä mitään niin paljon halua elämältä kuin tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin. 

Kansainväliselle koordinaattorille taas voisin nostaa hattua niin paljon. Mulle tuli semmoinen olo että taidan olla aika hemmoteltu paska tämän elämän kanssa, kun olen saamassa vaihtopaikkaa vaikka hakuajat on jo sulkeutuneet. Enhän mä voi tuollaiseen sanoa ei, en vaan voi.

Tää tietää aikamoista härdelliä Turun kämppäni kanssa, mutta miksi ihmeessä viettäisin siellä neljännen syksyn peräkkäin samassa työpaikassa ja opiskeluporukassa, jos on mahdollisuus olla myös Tanskassa. Kevät menee joka tapauksessa sillä kaavalla. 

Muutenkin hymyilyttää, että oon menossa nimenomaan Tanskaan. Ylläri että juuri siellä ollaan ottamassa mua avosylin vastaan. 😀 Taitaa nyt vaan olla tarkoitus että vietän aikaa siellä!

 

http://www.viauc.dk/teko/uddannelser/design-business/design-furniture/Sider/design-furniture.aspx

Tuossa on tarkempaa tietoa linjasta.Vaikuttaa oikeasti hyvältä koululta. 

10150547_1493749724177990_5189142643357537073_n.jpg

Hauskaa on kanssa, että muistan tämän kyseisen linjan opiskelijaporukan Tukholman messuilta. Tuo lippispäinen hengaili meidänkin osastolla kirkkaansinisissä haalareissa. Elämä on vaan niin hassua. 😀

anders3.jpg

Tää penkki jäi heidän töistään eniten mieleen. 

Syksyä odotellessa!

Nyt täytyy mennä takaisin ulos nauttimaan auringosta 🙂

 – Katarina

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä

Sometimes the blue is just a passing bird

Elämä on kovin mielenkiintoista nyt. Musta on ihanaa tajuta päivä päivältä vahvemmin, miten oikealla alalla oonkaan, ja miten en koskaan halua tehdä mitään muuta kuin sitä mitä nyt. Ihana keväinen helsinki, inspiroivat saman alan ihmiset ja työpaikka. 

Olin eilen kadulla myymässä designtuotteita, kun opettaja soitti vaihto-opiskelustani. Kuulemma Tanskassa olisi paikka mulle syksyksi. Alkoi hymyilyttää. Tanska nyt näköjään selkeästi haluaa mut takaisin! Kotiin tullessani mua alkoi epäilyttää, koska kyseinen koulu on Herningissä, mikä on pikkuinen kaupunki keskellä Jyllantia. Google ei anna juuri minkäänlaista kuvaa paikasta. 

herning-5-jannie-1024x576.jpg

Tai no, pari tämmöistä. Selvä sitten… 😀

Vi vil modtage hende hos os som udvekslingsstuderende på 5. semester møbel design i sommer/efterår 2014. ”

Tanska on hauska kieli, koska ymmärrän kaiken kirjoitettuna. Puheesta en saa selvää yhtäkään sanaa. Vi vil modtage hende. Aww. Ne haluaa ottaa mut vastaan. 

Mutta sitten aloin innostumaan uudestaan koska koulu vaikuttaisi olevan melko iso, vaikka onkin isketty pieneen paikkaan. ”More than 1100 students are currently enrolled in TEKO’S programmes within the areas of fashion and textiles, as well as furniture and furnishings.” Ja siitä on vaan 70 km Aarhusiin, joten viikonloppureissut sinne ei varmasti ole hankalia. 

Ja kun mä nyt vaan rakastan tanskalaisia. En taida pystyä sanomaan tälle tarjoukselle ei. 

Kattokaa nyt noita symppiksiä. Ja kampus näyttää kyllä tosi kivalta.

Kääk.

Se taitaa olla menoa sitten. 🙂

 

 

 

Suhteet Oma elämä Työ