Tänään nolasin itseni ihan kunnolla. Syytän kaikesta mun aivojen satunnaisesta toimimattomuudesta tätä perhanan haastavaa kevättä. Mulla on periaatteessa asiat hyvin, mutta kun menee liian lujaa ja en halua tehdä mitään puoliteholla. 

Työpaikalla ihminen tuli esittäytymään minulle. Sanoo että kiva tutustua. Minä sanon kovaan ääneen takaisin että KIITOS ja hymyilen. Saattaa kuulostaa näin jälkikäteen kerrottuna hauskalta, mutta tilanne oli kaikkea muuta. Mun teki mieli alkaa itkemään, koska hävetti niin paljon. Toi on periaatteessa pieni juttu, mutta kun en vaan haluaisi tai jaksaisi käyttäytyä noin väärien ihmisten lähellä, ympäristössä jossa haluaisin tehdä vaikutuksen. Oikeastaan koko päivän sen jälkeen on ollut jotenkin puulla päähän lyöty olo, vaikka olikin tosi kiva ja inspiroiva työvuoro. En ymmärrä miten voi sanoa jotain noin tyhmää yhtäkkiä, ihan puskista.

No, kai välillä sitten vaan täytyy nolata itsensä julkisesti. 

Kerron vielä teille mahtavan blogivinkin. Sara K kirjoittaa niin uskomattoman lohduttavasti elämästä että mulle ainakin tulee suorastaan turvallinen olo kun hänen tekstejään lukee. Varsinkin tämä teksti on loistava ihmisille joita elämä riepottelee just nyt, ja jos tuntuu siltä että mitta on täynnä. 

Ei mulla muuta, loppuun ihana ja rauhoittava biisi jota tykkään kuunnella ennen nukkumaan menoa. The Hootersin alkuperäisversio on mulle kaikista tärkein, mutta tääkin on ihanaa kuunneltavaa.

Innostuin nyt kertomaan myös omasta kropastani, kun täällä Lilyssä on keskusteltu paljon ulkonäköpaineista. Oon aina pitänyt kovasti Helsingin Sanomien palstasta, jossa julkkikset poseeraavat alasti ja puhuvat suhteestaan kroppaansa. Mietin aina mitä itse sanoisin. 

Mulla on aina ollut mutkaton suhde omaan vartalooni. En muista yhtäkään kriisiä. Tietenkin jokaisella on ne pienet kohdat joita haluaisi muuttaa, mutta ne on harvoin sellaisia jotka muut huomaavat. Ne sulautuu osaksi kokonaisuutta. Esimerkiksi nenääni olen aina pitänyt isona, mutta muiden mielestä se näyttää söpöltä ja sarjakuvamaiselta. Käsivarteni ovat aika voimakkaat eivätkä siroja nähneetkään, muut taas näkevät ne vain lihaksikkaina. 

Vanhemmat ovat opettaneet pitämään kaikesta ruuasta, ja se onkin yksi isoimpia nautintojani. Olen aina mieluummin nauttinut ruuasta ja ollut pari kiloa ylipainoinen kuin laihduttanut ja jättänyt ruuan pienempään rooliin. Varsinkin kesällä syön jäätelöä vaikka päivittäin ilman tunnontuskia. 

En ole koskaan ollut varsinaisesti lihava. Kun muutin omaan asuntoon vanhempien luota laihduin kuitenkin ainakin omasta mielestäni selkeästi. Elämäni on sisältänyt niin paljon enemmän hyötyliikuntaa ja säännöllisiä ruokailuja. Olen muunmoassa tehnyt ulkotyötä joka vaatii tuntien kävelyä päivittäin. Olen edelleen painoindeksin mukaan ylipainoinen, mutta mielestäni peili kertoo enemmän kuin mitkään indeksit. Vartaloni on sopusuhtainen ja naisellinen. Pidän varsinkin hyvin erottuvista solisluistani ja sirosta yläkropasta. Minua on myös siunattu hyvällä iholla ja paksuilla hiuksilla. Olen sopivan mittainen, en liian pitkä tai lyhyt. 

Median kautta en ole saanut myöskään isoja paineita. Eniten omaan kroppaan menee hermot farkkuja sovittaessa. Perinteisestä farkkukankaasta tehdyt housut kun ei vaan ole mun kropalleni tehdyt, ei sitten missään tuumakoossa. Mun jalat levenevät voimakkaasti ylöspäin, kun farkut taas on suorakulmaiset palkit. Olen luopunut farkkujen ostamisesta, ja käytän vaan superjoustavia housuja. 

Liikunta on minulle tärkeää, mutta en ole ikinä kokenut tärkeäksi liikkua hampaat irvessä ja pyrkiä koko ajan parempiin tuloksiin. Liikunnan on oltava helppoa, hauskaa ja miellyttävää. Juoksulenkeistäni saatan kävellä kolme neljäsosaa. Venyteltävä mun on päivittäin koska olen kankea kuin rautakanki. Lääkäri kauhisteli miten selkäni ei liiku mihinkään, mutta ei se ole kyllä koskaan ollut kipeäkään. Äitinikin on kokenut kolme raskautta ilman selkävaivoja. Viime aikoina olen tajunnut alkaa panostaa lihaskuntoon pelkkien juoksulenkkien sijasta, koska mitä isommat lihakset, sitä enemmän saan syödä ruokaa.

Kehon sisäinen terveys on se mikä kiinnostaa eniten, samoin hyvä olo, enemmän kuin kuvissa hyvältä näyttäminen. Liikun koska haluan tuntea itseni vahvaksi ja energiseksi, ja syön hyvin jotta ihoni pysyisi hyvänä. Haluan elää pitkään ja tuntea olon kevyeksi.