What else is there?

13.5.2014 kata_eric

Muotoilutrendeistä

Ensinnäkin, mulla on tänään vapaapäivä. Maailman parasta ikinä. Heräsin kymmeneltä ja hiippailin tyhjän talon läpi, täydessä hiljaisuudessa. Täydellistä. Nyt mulla olis aikaa ja energiaa kertoa minkälainen maku muhun iskee muotoilussa just nyt.

Yybertrendikkäät HAYn ja Muuton kaltaiset tanskalaiset merkit ovat varmasti tuttuja muotoilun ystäville. Musta on juuri nyt alkanut tuntumaan siltä, että olen kyllästynyt tämän kaltaiseen linjaan. Pelkistettyihin, pyöreisiin muotoihin, vaaleaan puuhun ja pastellisävyihin. Molemmilla merkeillä on myös hirveästi kiinnostavia tuotteita ja ne edustavat todella hyvää makua sisustuksessa, mutta juuri nyt varsinkin huonekalut näyttää mun makuun jopa liian yksinkertaisilta. Vähän sellaisilta lapsellisilta. Tuo eka kuva on kyllä älyttömän tyylikäs väriyhdistelmältään, ei sillä.

Carl Hansen & Sönin tuotteita ja varsinkin klassista Y-tuolia ihailen hirveästi. Huomaatteko eron? CHS:n tuotteet ovat aitoa, perinteistä käsityötä. Rakastan noita punottuja istuinosia.

Tumma puu on muutenkin se joka näyttää omaan silmään juuri nyt kauneimmalta. Pähkinä on yksi kalleimmista puulajeista, mutta jos saisin nyt valita niin ottaisin omaan kotiini vaaleat puulattiat ja tummat kalusteet.

Ja sammaleenvihreän sohvan!! KATTOKAA tota kaunokaista! Maailman kaunein väri. Jos se vaatii jossain vaiheessa piristystä, tuohon voisi iskeä vaikkapa kirkkaanoranssin tai keltaisen tyynyn. Hippisielu täällä päivää.

Toinen värisuosikkini on petroolinsininen. Suoraan luonnosta poimittuja sävyjä, kiitos.

Ja vaikka saatan kaivaa tällä itselleni ammatillisesti aika ison kuopan , niin mun on myönnettävä että vihaan Eamesin Plastic Side Chairia. Mun silmä ei vaan kestä tota muovimuotin ja puisten jalkojen yhdistelmää. Takana näkyvä Panton Chair on sitten taas ihan ok, mutta tuo muovikuppi ja siihen sopimattomat ristikkojalat näyttää mun silmään aivan karmivalta. Mun mielestä tuolin pitää muutenkin olla tehty puusta, että jos siitä lähdetään.. 😀

Tähän loppuun voisin iskeä vielä parit mua inspiroivat sisustuskuvat.

Retro iskee muhun just nyt parhaiten, pienet värikkäät yksityiskohdat ja vanhat kalusteet. Alin kuva edustaa just sitä mun ihannekämppää tummilla huonekaluilla.

Mullahan on tosiaan neliömetrin kokoinen parveke, mihin mahtuu kaksi minimaalista tuolia ja pöytä. Nyt kun sain varmistuksen että vietän kesän Turussa, aloin unelmoimaan viherkasveista joilla täyttäisin lopun tilan. Oma pikku vihernurkkaus! Ai saakeli että tää parveke näyttää hyvältä.

Mulla on juuri nyt kotonani tilaa vievä valkoinen työpöytä-laatikostokokonaisuus joka on alkanut näyttää kömpelöltä ja rumalta vuosien aikana. Haluaisin heittää sen kokonaan pois, tyhjentää laatikot turhasta tavarasta ja ostaa tilalle ikeasta vain tälläiset sirot pukkijalat (jotka maksaa vain 8 euroa, mitä hittoa?!), joiden päälle tekisin itse koululla pöytälevyn. Kun vain ehtisi sinne koululle nyt joku päivä!

Olen ajatellut myös oman sisustusblogin perustamista, mutta tähän asti se on kaatunut siihen etten osaa koodata yhtään. Olisi meinaan ihan kiva jos siinä olisi hieno banneri ja ulkoasu, mutta ehh. Pitänee odottaa että löydän sopivan henkilön auttamaan sen kanssa. 😀

Muoti Sisustus Trendit

12.5.2014 kata_eric

Haaveista

Mangomalenin Roosa innoitti kysymään itseltään nämä viisi kysymystä, jotka kartoittavat aika hyvin sitä mitä ihminen haluaa elämältään.

1. Mitä rakastan todella paljon?

Kesää. Ystäviäni. Yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nauramista. Merta. Matkustamista. Kauniita esineitä ja tiloja. Taidetta. Kaupungin kulttuurimenoja, kauniita kahviloita ja ravintoloita, hyvää ruokaa, livemusiikkia. Maaseudun rauhaa, järvimaisemia ja metsää. Puhdasta luontoa ja eläimiä. Nukkumista. Ihan vain pelkkää olemista, kun voi istua auringossa hyvän kahvin ja hyvän seuran kanssa ilman pelkoja mistään.

2. Mitkä ovat suurimmat tähänastiset saavutukseni ja minkä ansiosta onnistuin?

Elämäni uudelleenrakentaminen, itseni löytäminen ja sisäisen mielenrauhan saavuttaminen. Olen onnistunut siinä menemällä täysillä rajojeni ja mukavuusalueeni yli.

3. Mitä tekisin, jos en pelkäisi muiden arvostelua?

Puhuisin avoimesti peloistani ystäville, esimerkiksi siitä miten pelkään yksin jäämistä. Olisin näkyvästi heikko ja itkisin silloin kuin itkettää, eli vaikkapa kaupan kassalla. Käyttäisin hulluja vaatteita. Sanoisin suoraan kun jonkun käytös ärsyttää.

4. Jos ei olisi mitään rajoituksia, millaista elämäni olisi?

Matkustaisin ympäri maailmaa! En välttämättä ikuisesti, mutta seuraavat 5 vuotta viettäisin kyllä hyvin mielelläni Tanskassa, Islannissa, Norjassa tai Uudessa-Seelannissa. Ja jos rahaa olisi loputtomasti niin siitähän se lista vasta kasvaisikin… Haluaisin nähdä maailmassa ihan kaiken. Jos siitä lähdetään. Kaiken. Arkielämä näyttäisi siltä että asuisin jollain saarella Turun lähellä tai ruotsin puolella, ja ratsastaisin omalla hevosellani (kyllä, yksi unelmistani:D) päivittäin pitkin maita ja mantuja. Maalaisin tauluja ja pyörittäisin omaa yritystä. Ei kai tän vision tän hurjempi tarvii olla.

5. Mihin käyttäisin sata miljardia euroa?

Sata miljardia, jestas sentään. Lahjoittaisin ainakin 99 miljardia hyväntekeväisyyteen. UNICEFille ja muille järjestöille, lastenkoteihin, Syyriaan. Loput käyttäisin omaan vanhaan puu- tai kivitaloon Turun saaristosta, matkustamiseen, omaan yritykseen, kestäviin huonekaluihin ja klassisiin, luonnonmateriaaleista tehtyihin vaatteisiin joita voisin käyttää loppuikäni. Osa menisi varmasti myös lähisukulaisille. Söisin myös puhdasta luomuruokaa ja käyttäisin hyviä liikuntapalveluita, palkkaisin ehkä personal trainerin!

6. Ketä ihailen ja miksi?

Ystäviäni ja perhettäni. Mun jokaisella ystävällä on ominaisuuksia joita ihailen. Yksi on esimerkiksi kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa tilanteissa aina täysin mutkaton ja rento ja osaa puhua ihmiselle kuin ihmiselle niin ettei hiljaisia hetkiä tarvitse pelätä. Toinen on heti kaikille avoin ja kertoo aina suoraan kaiken mitä ajattelee. Kolmas osaa puolustaa omia etujaan kuin härkä.

Perheessäni taas on karismaattisia ja uskomattoman vahvoja ihmisiä jotka menee vaikka kiven läpi jos tarve vaatii. Isovanhempani ovat hyväsydämisimpiä ihmisiä jotka olen koskaan tavannut, ne ei kanna kaunaa kenellekään ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Eivätkä riitele koskaan.

Suhteet Oma elämä