What else is there?

6.5.2014 kata_eric

I won’t take the easy road

Jaahas, elämä. Että sellaista sitten tällä kertaa.

Olen tässä tosiaan hetken unelmoinut syksystä Norjassa. Pari viikkoa sitten sain kuulla että olisi ehkä mahdollista saada oman alan kesätöitä. Mietin että mitäs ihmettä, mikä vuosi tästä on oikein tulossa jos noi molemmat toteutuu! Ajattelin että ei voi käydä niin, ettei kumpikaan toteudu.

Ei sais ajatella noin. Koska juuri niinhän siinä kävi. 😀 Sain Norjasta viestin että hakijoiden määrä oli ollut liian suuri. Mikäs siinä, ainakin yritin. Mun on selkeästi nyt tärkeämpää olla Turussa. Ainakaan tää ei nyt kaatunut opettajien mokailuihin, vaan mun ei muutenkaan ollut tarkoitus mennä sinne.

Aloin miettimään että ehdin kyllä olemaan ulkomailla ja tekemään oman alan hommia tulevina vuosina, tollaisten asioiden kanssa ei muutenkaan kannata hätäillä tai olla kärsimätön. Ne tulee kyllä kohdalle.

Mutta Turkua , nykyistä työyhteisöä ja opiskelukavereita mulla ei tule olemaan aina. Ehkä on tarkoitus että vietän nyt sen ajan heidän kanssaan, minkä voin. Ehkä elämä on viisaampi kun minä.

Ei kaikkia naruja elämässään voi vetää niinkuin haluaa.

Istuin junassa mieli täysin tyhjänä menneestä päivästä. Sitten ymmärsin kuunnella First aid kitin uuden biisin, ja voi. Sieltähän tämä biisi tuli taas kertomaan mitä ajatella elämästäni just nyt. En olisi osannut sitä paremmin itsekään sanoa.

I don’t want to wait anymore

I’m tired of looking for answers

Take me some place where there’s music and there’s laughter

Regret, remorse, hold on, oh no I’ve got to go

There’s no starting over, no new beginnings, time races on

I hear a voice calling

Calling out for me

These shackles I’ve made in an attempt to be free

Be it for reason, be it for love

I won’t take the easy road

The easy road, the easy road

I won’t take the easy road

Suhteet Oma elämä

4.5.2014 kata_eric

Kauneusihanteesta

Noniin, sunnuntain kunniaksi jo toinen postaus. Ihan siksi koska mun pitäisi tehdä tässä koneella nyt kaikkea muuta kuin blogata.

Ajattelin puhua vähän siitä minkälaisia naisia pidän kauniina. Koen tosi harvoin kateutta toisten ulkonäöstä, koska pidän itseäni ihan peruskauniina. Sellaisena että tällä naamalla kyllä pärjää kunhan sen luonteen pitää kunnossa. Hiukset on normaalia paksummat ja kroppa olis aika helposti muokattavissa laihemmaksi, jos vaan haluaisin. Tähän mennessä jäätelön syönti on voittanut.

Joka tapauksessa, minusta ehdottomasti kauneimpia on skandinaaviset, luonnollisen näköiset naiset. Yllätys yllätys. Paksut, luonnolliset hiukset, suht hoikka kroppa ja melkein meikitön naama. Mua on lähiaikoina alkanut kiinnostaa meikkaustyyli jossa silmät jätetään kokonaan ilman meikkiä.

Esimerkiksi Laura Birnille tuo tyyli sopii loistavasti. Musta olisi ihanaa näyttää just sellaiselta tanskalaisen tyylikkäältä ja huolettomalta, pärjätä ihan yksinkertaisella asulla ja laittautumisella ja näyttää silti siltä että tyyli olisi harkittu eikä pelkkää laiskuutta. 😀

Maja Ivarssonia oon pitänyt jo vuosia yhtenä maailman kauneimmista naisista, koska katsokaa nyt tota naamaa. Joskus haaveilen vähän terävämmistä kasvonpiirteistä niinkuin Majalla.

First Aid Kitin Johanna ja Klara on myös älyttömän kauniita. Oikealla oleva Klara on mua kaksi vuotta nuorempi, ihan kateus nousee minkälainen pettämätön tyylitaju hänellä on jo, kun itse vasta haen sitä.

Vasemmalla oleva Valeska Steiner BOY- bändistä on myös yksi nainen joka saa vähän kateelliseksi noilla kasvoillaan. Noi hiuksetkin on niin upeat.

Ja Lykke Li, jestas sentään! Tässä hänellä on aika paljon meikkiä, mutta näyttää kyllä mutkattoman upealta myös vähäisessä meikissä. Mä taidan salaa haaveilla tummista kulmista.

Kauneus Oma elämä Meikki