En osaa muuta sanoa. Päässä risteilee niin paljon kaikenlaista.

Tiedän tasan tarkkaan mitä mun pitäisi tehdä, että tää blogi olisi normaali ja miten saisin paljon lukijoita, mutta en halua tehdä sitä. Koska haluan että tämä on paikka johon voi tulla tyhjentämään pään ihan tuosta noin vain, ilman kauheaa suunnittelua tai kuvien kanssa sähläämistä. Jos tämä blogi ei olisi tälläinen, en jatkaisi sen kirjoittamista, koska mulla ei olisi tästä mitään iloa.

Joka tapauksessa. Olen hirveän kiitollinen että olen saanut opiskella nykyisessä koulussani. Siihen liittyy niin monta eri asiaa. Ihminen on aika herkässä iässä ylioppilaslakki päässään, kun pitäisi miettiä mitä kaikkea elämällään pitäisi tehdä. Turku on ollut aika syleilevä siihen tarkoitukseen. Turku on kannustanut, haastanut, lohduttanut, kasvattanut… Ollut kuin uusi paras kaveri. En vaihtaisi mitään kokemusta viime vuosilta mihinkään. En usko että mikään muu paikka olisi ollut mulle parempi.

Sen takia en haluaisi mitenkään valittaa koulustani, välttelen sitä viimeiseen pisteeseen. Mutta nyt. Kouluni petti mut aika pahasti. Koulu on lupaillut, että vaihtoon on mahdollisuuksia ja esitellyt mahdollisia kouluja. Norja iski ajatuksena heti. Olen kevään tehnyt selväksi opettajilleni, että haen Norjaan. Kaikki on nyökkäillyt ja sanoneet että hyvä hyvä, siellä on ollut paljon meidän opiskelijoita. 

Kesken pitkän työpäivän tällä viikolla luen tälläisen sähköpostin:

”Vi har inte Erasmus-avtal med skolan som du sökt till, vilket betyder att du inte kan beviljas ett Erasmus-stipendium för utbyte dit.”

”Däremot måste vi utreda om Bergen tar emot dej när vi inte har något avtal i kraft för tillfälle.”

Suomeksi sanottuna, meidän koululla ei jumalauta ole voimassa olevaa Erasmus-sopimusta Norjan koulun kanssa. Eikä kouluni kansainvälinen toimihenkilö ole tietoinen asiasta. Tämän takia kannustaisin teitä hakemaan oikeasti hyviin kouluihin, ettei tule tälläisiä pettymyksiä.

Minä haluan tällä hetkellä niin paljon ulkomaille, että itkettää. Enkä olisi ihan heti uskonut että koulu valehtelisi päin naamaa siitä että jokin mahdollisuus on olemassa, jos ei kerran ole. Jos olisi sanottu suoraan, että ei, ette voi mennä vaihtoon, olisin ollut ehkä vähän että voihan paska, mutta ei olisi kuitenkaan tarvinnut pettyä.

Ei siitä sitten muuta, katsotaan mihin tilanne kehittyy. Koulu saa kyllä kuulla kunniansa jos tästä ei oikeasti tule mitään, en aio olla asiasta vaan hiljaa ja vaieta.

Tällä hetkellä olen flunssassa, ekaa kertaa sitten viime syksyn. Vähän naurattaa miten nopeasti kroppa reagoikaan muuttuneeseen elämänrytmiin, siihen että en ole paljoakaan liikkunut vaan syönyt sen sijaan päivittäin sokeria. Heti tulee palautetta että ei ei, ei käy tämmöinen!

Että vähän tälläinen olo on nyt! Osaan nykyisin hyvin harvoin olla oikeasti masentunut ja huolissani, mutta vähän pistää ketuttamaan miten elämä mukiloi välillä. Että nyt loppui se liika iloisuus perkele.

Kyllä tämä tästä kun tulee lämmintä taas, se on varmaa. Olen edelleenkin hyvin kiitollinen työharjoittelupaikastani, ei yhtään haittaa esitellä päivittäin ihmisille designhuonekaluja ja käydä lounaalla Sushibaarissa, elämä on oikeastaan aika naurettavan nättiä päivisin.

<3

Ainiin ja Fok_it osas tässä stripissä kuvata mut ja elämäni täydellisesti 😀