Mitäs tässä, tekee taas mieli vähän lässyttää miten onnellinen oon. Vaikka tää päivä toistuikin taas huvittavasti samalla kaavalla, aamudepressiosta iltapäivän parhaimpiin fiiliksiin koskaan ikinä milloinkaan. Mietin että toi aamun vaikeus saattaa johtua myös siitä, että nään usein unia kavereista ja perheestä ja sitten herään kylmästi siihen että ainiin, mä oon täällä. Ihankun se olisi joku kamala asia, sitten töissä taas ihmettelen mitä oikein masentelen aina herätessä.

Lämpö vaan jatkuu, täällä on jo ihan suomen kesä. Tori on täynnä auringosta nauttivia ihmisiä ja ihania hedelmiä ja kasviksia ja mansikoita. Silta norrebrohon on ilmeisesti joku nuorten ihmisten hengailupaikka, koko matkalta sen varrella istui tänään porukkaa. Ihanat.

Ostin kaupassa omenamehua, ja kohta joku mies tuli koputtamaan olkapäälle että hei, jos ostat kaksi saat ne tosi halvalla! Mitä helvettiä? Ihana!

Ja töissä alan olla osa porukkaa. Jesper huolehtii musta kokoajan ja muutkin jaksaa vaan hymyillä aurinkoisesti. 

Aika ihanaa tää elämä siis.

Sain työkaverilta vinkin mennä Copenhagen Architecture Centeriin, jonka kahvilasta on näkymä koko kaupungin yli. Tuonne siis ensiviikonloppuna jos ja kun on hyvä sää!

Rakkautta kaikille!

– Kata