Mulla on jostain syystä toistunut nyt melkein jokainen työpäivä samalla kaavalla.
Aamut on ihan supervaikeita. Ei ne suomessa olleet. Herään seitsemän maissa niinkuin suomessakin, mutta oon jostain syystä ihan turhautunut ja ihan että eijeijei en halua antakaa mun nukkua. Siis tää on varmaan arkipäivää monelle 😀 mutta suomessa menin oikeasti ihan hyvillä mielin kouluun, aikaisinkin.
Tää saattaa ehkä johtua siitä että aamulla tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta kulkea junalla ja kävellä vielä jonkun aikaa työpaikalle.
Sitten kun pääsen työpaikalle, elämä on taas kivaa ja viihdyn siellä. Lounaalla iskee yleensä pieni angsti kun en tajua mitään mitä muut puhuu ja muutenkin tuntuu ettei mulla olisi edes puhumista niiden työmiesten kanssa vaikka osaisinkin samaa kieltä. Siis on ne mulle mukavia ja hauskoja tyyppejä mutta kun on tottunut syömään lounasta niiden läheisimpien luokkakavereiden kanssa niin tää on ainakin nyt aluksi pieni shokki. 😀
Kun lähden töistä, mulla on aina aivan sairaan hyvä fiilis, oon tosi tyytyväinen itseeni ja illallakin oon yleensä hyvällä tuulella. Tänään paistoi taas aurinko täydeltä taivaalta ja mun oli aivan pakko ostaa jäätelöä jätskikiskalta. Oli niin hieno tunne tästä kaikesta taas jälleen kerran.
Sitten tulee taas aamu ja elämä on hetken paskaa. Ärsyttävää, kunpa voisikin herätä vaan ihan neutraalilla fiiliksellä.
Tästä päivästä on vaan sanottava, että oli NIIN siistiä kun mun piti hioa neliön muotoisia sohvan rakenneosia hiomakoneella, ja Jesper ja yksi toinen työmies seurasi tarkasti vieressä. Ne näytti ainakin viisi kertaa että ”ei noin vaan näin” kunnes ne oli tyytyväisiä siihen mun työn jälkeen. Jesper näytti yhden kokonaisen palan hiomisen ja teki tietenkin jossain minuutissa siitä täydellisen. Mulla menee hieman kauemmin. 😀
Tää on vaan niin hienoa kun nyt on pakko opetella tekemään täydellistä tulosta kun tuotteet menee oikeasti asiakkaille eikä ole mitään prototyyppejä. Koulussa meillä ei siis paljoakaan sitä töiden laatua valvota. Tästä oppii niin paljon. 🙂
Hups, tulipas tylsä juttu kun ei ole yhtään uusia kuvia laittaa. Ensi kerralla sitten!
Noniiin jos sitten kertois mun työharjoittelupaikasta kun sain kamerankin raahattua mukaan!
Eli tän videon mä oon joskus tammikuussa linkittänytkin tänne. Jesper Holm on tanskalainen muotoilija, opiskellut Kööpenhaminassa ja aloittanut tän oman yrityksensä jo vuonna 1992. Suunnittelee siis kaikki tuotteet itse ja työllistää noin 4-5 puuseppää jotka näitä tuotteita tuottaa, minä oon nyt auttamassa heitä. Verstas sijaitsee Taastrupissa, 20 km Kööpenhaminan keskustasta. Löysin paikan kun huomasin että täällä oli ollut joku meidän koulusta vuonna 2008.
Jesper perheineen asuu tälläisella ihanalla maatilalla jonka vanha navettarakennus on täytetty puuntyöstökoneilla. Toisessa osassa rakennusta on showroom, meidän työntekijöiden taukotilat ja Jesperin toimisto.
Paikka on jotenkin tosi ”raaka” sillä tavalla ettei täällä ole mitään uutta tai modernia vaan täysin perinteinen puutyöverstas. Näettekö noi sohvan ja pöydän jalat? Ne on tehty viilulevystä, ihan älyttömän hienot!
Paikka on muutenkin mun mielestä jotenkin just mun tyylinen, oon aika landelta kotoisin ja musta on ihanaa tulla Köpiksen keskustan alueelta joka päivä rauhallisemmalle seudulle luonnon keskelle.
Neliön malliset boxit , Box reol, on Jesperin tunnetuin tuote ja niitä me väännetäänkin eniten kaiket päivät tuolla verstaalla. Oon päässyt nyt jo osallistumaan moniin työvaiheisiin, muunmoassa pintakäsittelemään, liimaamaan, ruuvaamaan ovia ja tiesmitä.
Halusin työkokemuksen just tälläisestä paikasta, vaikka tulevaisuudessa en aiokaan olla mikään puuseppä. Halusin vahvistaa mun käsityötaitoja, nähdä vähän sitä miten tälläinen paikka toimii ja tietää lisää huonekalujen valmistusprosessista. Oppii tässä myös tietämään tosi paljon erilaisista materiaaleista ja niiden käyttäytymisestä. Kaikki tälläinen on hyvää pohjaa esimerkiksi sisustusalalle. Jesper sanoi että saan myös auttaa sitä joidenkin suunnitelmien piirtämisessä ja esimerkiksi rakenteiden suunnittelussa.
Jos jonkun Jesperin tuotteista ottaisin kotiini niin tuon lampun! Niin hauska idea 🙂
Mielenkiintoisinta ja mulle inspiroivinta tässä työpaikassa on ehdottomasti Jesper itse. Mulla nyt on vähän tapana vetää kiksejä ihan yksinkertaisistakin asioista, mutta mun mielestä mies on ihan älyttömän mielenkiintoinen persoona, jotenkin tosi cool. Sitä on oikeastaan vähän vaikeeta selittää. Sellainen tosi hillitty ja vähäeleinen tyyppi mutta kuitenkin tosi ystävällinen, niinkun näette noissa videoissa, se on livenä täysin samanlainen. Sain heti tosi fiksun kuvan. Supertarkka työn tuloksesta ja keskittyy aina 100%, ois kiva saada itekin kehitettyä näitä ominaisuuksia. 😀 Tykkään myös ettei se lässytä mitään turhia vaan saa ihan muutamilla sanoilla tahtonsa läpi.
Jesperillä on tosi hyvä maku kaikessa ja se on muutenkin ihmisenä tosi karismaattinen, osaan kuvitella että on myös just sellainen ihminen joka ei pyytele anteeksi keneltäkään. Ja kertoohan se jotain että tyyppi asuu valkoisessa kartanossa missä on hevosia takapihalla ja tuottaa paikan päällä omia tuotteitaan, ehkä jokaisen muotoilijan unelmatilanne.
Mulla on hyvä fiilis olla tuolla töissä koska muhun suhtaudutaan niin hyvin. Jesper ei ole kokoajan verstaalla mutta kyselee jatkuvasti että onko mulla kaikki hyvin ja miltä työ tuntuu jne. Ihan esimerkkinä tänään mun piti auttaa kantamaan yhtä jättimäistä mdf-levyä joka painoi kuin synti, työkaveri kysyi että onko se mulle liian painava ja sanoin että hieman. Sitten toinen mies tuli vaan paikalle auttamaan ja hymyili iloisesti eikä ollut yhtään silleen että voi vitsi mikä neiti kun ei saa yhtä levyä kannettua 😀 Mua alkoi naurattaa ihan sairaasti kun katsoin vaan siinä vieressä sitä kantamista ja niin niitäkin. Yksi Samuel sanoo mulle varmaan 10 kertaa päivässä että ”Katarina don’t stress!”. Ja se tässä kaikessa onkin parasta kun mun ei tarvii oikeasti ottaa paineita mistään, voin sählätä ihan rauhassa kun oon kuitenkin vaan harjoittelija. Niin loistava tilanne. 😀
Että joo , hyvän paikan oon onnistunut löytämään! En vois olla tyytyväisempi. Täällä on ollut tänään +20 astetta, Jesper heitti mut töiden jälkeen asemalle. Täällä tulee joka päivä sellaisia hyvälaatuisia ”Mitä vittua mun elämässä tapahtuu”-tunteita, ja yksi niistä oli istua siinä sen avoauton kyydissä, koira sylissä. Mua naurattaa vieläkin. 😀
Tulipas tästä pitkä teksti! Mutta tää onkin nyt just niin iso asia mun elämässä 🙂
