Luin juuri pitkän tarinan erään pariskunnan vaelluksesta Pohjois-Amerikan halki. Matka kesti 5 kuukautta, kaikki tämä aika siis teltassa asumista. Huh. Aika alkuvaiheilla matkaa miehelle tuli jossain vaiheessa paniikki ja masennus, että mitä hittoa mä olen tekemässä ja mihin mä olen menossa. Sotkenko nyt koko elämäni? Sitten hän tapasi kokeneemman vaeltajan. Mies antoi hänelle niin hyvän ja yksinkertaisen neuvon noihin fiiliksiin että se löi mut ihan laudalta. Miten totta se onkaan?

This day will pass. These feelings will pass.

Tämä pätee KAIKKEEN elämässä niin hyvin, ihan jokaiseen huonoon oloon ja pahaan hetkeen! Uusi päivä tulee joka tapauksessa ja tunteet ovat tunteita, ja muuttuvat vähän väliä. Jos on kamala olo, voi aina luottaa että se ei pysy aina. Joskus se kestää kauemmin. Mutta aina tulee hetki, kun se on poissa.

En tiedä kuulostaako tää teistä nyt typerältä eikä yhtään lohduttavalta. Mulle tää ainakin oli iso oivallus 😀 Ei ehkä päde mihinkään oikeaan masennukseen, mutta mieleltään perusterveen ja onnellisen ihmisen pitäis mun mielestä muistaa nuo sanat.