Mitä päässäni liikkuu
Tänä harmaana sunnuntaina, tukka täynnä kuivashampoota ja melkein vuorokauden putkeen nukkuneena mun tekee mieli kirjoittaa mitä mulle oikeasti kuuluu, miltä elämä tuntuu.
Juuri nyt mulla on vähän paha mieli. Kuulin seuraavan lauseen: ”Sä olet tosi kaunis eikä sun pitäisi koskaan luulla mitään muuta. Mutta voisit kasvattaa vähän itsevarmuutta ja opetella luottamaan ihmisiin.” Tajusin että lause on totta. Se vähän surettaa. Uskon edelleen useammin ihmisistä huonoa kuin hyvää, vaikka olen saannut joka suunnasta vain hyvää jo monen vuoden ajan.
Toisaalta olen myös iloinen, ja vähän haikea. Mulla on niitä hyviä tyyppejä niin paljon, ja sitten tuntuu kuitenkin siltä että tietty aika heidän kanssaan alkaa olemaan ohi. Ei lopullisesti tietenkään. Mutta tästä vuodesta eteenpäin kaikki tulee muuttumaan.
Haluaisin uusia töitä ja paljon uusia ihmisiä ja asioita elämääni. Minä joka juuri tulin vaihdosta. Mun kohdalla tunne siitä että tietty asia on jo antanut sen mitä se voi antaa on aina ollut tosi, tosi vahva. Liiankin vahva, ärsyttävän vahva. Sellainen että enkö mä nyt silti voisi saada tästä vielä jotain, kun on hyvää ja helppoa olla näin. Ei. Se tunne sanoo että haista paska. Sinä menet eteenpäin nyt, tai tunnet olosi niin ontoksi että et oikein enää tiedä kuka olet.
Kaikista raskainta kotiinpaluussa ulkomailta on juuri se ettei mikään ole muuttunut. Ihmiset jatkavat samaa lausetta jonka he aloittivat viime kesänä. Ihan toivoo että joku asia olisi erilailla.
Enkä edelleenkään tiedä johtuuko kaikki tämä epäilys kaikkea kohtaan vain ja ainoastaan keväästä, josta sanoinkin ettei se ole mun aikani vuodesta. Nythän alkoi vuohen vuosi kiinalaisessa horoskoopissa. Minä olen vuohi. Luin että vuohet aloittavat vuotensa yleensä väärällä jalalla. Aijaa vai.
Tämä biisi onnistuu aina lohduttamaan ainakin vähän.
Uudessa maailmassa on yö, uni kiertää ympyrää
Valvoo et kaikki hengittää yhdessä, yhtä aikaa.
