10 asiaa, joihin en käytä rahaa

Kirpsakkaa syksyistä maanantaita kaikille! Vaikka ruska on kauneimmillaan, huomaan, että oma olo on viime viikkoina ollut hieman alakuloinen. Pidin työnhausta pidemmän tauon, koska se ei vain etene ja keskityin ihan muihin asioihin. Työnhakujutuista voisi tehdä ihan oman postauksensa, mutta tämän postauksen aiheena on asiat, joihin en laita rahaa. Koronapandemia on vaikuttanut monen ihmisen talouteen, myös minun. Sitä, mihin rahaa kuluu on ihan hyvä aina välillä tarkistaa. Youtubessa tuntuu olevan massoittain videoita teemalla ”Things I don’t buy”. Niitä on aina hauska katsella ja  ja siitä inspiroituneena kerron nyt, mihin asioihin en itse laita rahaa oikeastaan ollenkaan.

1.Kalliit meikit ja hiustenhoitotuotteet. Nyt eletään lokakuuta 2020 ja tänä vuonna olen käyttänyt meikkeihin rahaa pyöreät 0€. Mikään tuote ei ole loppunut, joten täydennystä ei ole tarvinnut hankkia. Paitsi silmämeikinpoistoaine, mutta sehän ei mene meikit-kategorian alle, vaan enneminkin ihonhoitotuotteisiin. Atooppisen ihon omaavana ihmisenä käytän esim. luomiväriä 1-2 kertaa vuodessa. En halua kutiseviin silmäluomiin mitään ylimääräistä tavaraa. Siksipä ei olisi kovin järkevää panostaa kalliisiin luomiväripaletteihin. Kalliita meikkituotteita kartan muutenkin. En maksaisi huulipunasta viittäkymmentä euroa tai kynsilakasta kolmeakymppiä. Minulla on joitakin kalliiden merkkien  kynsilakkoja, mutta yhtään niistä en ole ostanut täyteen hintaan. Käytän myös äärimmäisen vähän hiustenhoitotuotteita, enkä halua käyttää niihin pakollisiin paljon rahaa. Markettitavara kelpaa erittäin hyvin!

2. Kynsien tai ripsien laitto. En voisi kuvitellakaan laitattavani jonkinlaisia ”tekoripsiä”ja sitten käydä huollattamassa niitä kuukausittain. Ei kiitos. Myös kynnet olen osannut lakata nuoresta tytöstä lähtien ihan itse ja lakkaan ne mielelläni jatkossakin itse. Enkä ole koskaan edes harkinnut mitään ”tekokynsiä”.

Luottoripsarini samassa kuvassa. Estelle & Thild maksaa 20€ ja Lily Lolo 18€. Kovin paljon enempää en ripsiväristä ole enää valmis maksamaan.

3. Kuntosalijäsenyys tai kalliit harrastukset. En ole koskaan ollut minkään salin jäsen. Turussa asuessani kotini lähellä oli huippuhyvä sali ja siellä pystyi käymään kertamaksulla tai kymmenen kerran kortilla. En halua sitoutua jäsenyyksiin, joista on vaikea päästä irti. En myöskään halua sitä tilannetta, että muuton yhteydessä sali jää toiseen kaupunginosaan, jossa ei sitten enää tulekaan käytyä. Kallein harrastukseni on vuosia ollut jooga (eikä sekään kovin kallis), mutta ohjatuilla tunneilla käyminen on kohdallani tauolla niin kauan kuin koronavirus pyörii yhteiskunnassa.

4. Virvoitusjuomat eli limpparit. Tällaisia juomia en juo koskaan. Piste.

5. Liha. Lopetin lihan syömisen joulukuussa 2002, eikä paluuta menneisyyteen ole. En myöskään osta lihaa kenellekään muulle (esim. parisuhteessa). Tai laita kenellekään liharuokia.

6. Take away kahvit/teet. Ihan muutaman kerran vuodessa saatan sortua ostamaan teen mukaan ja tämä tapahtuu silloin, kun on tien päällä ja missaa varsinaisen teeajan kotona tai paikassa, jonne on matkalla. Kaupungissa ei tulisi mieleenkään napata jostain take away-juomaa mukaan ja juoda sitä kävellessä. Jos ei ehdi istumaan alas ja juomaan rauhassa teekupposta, niin sitten antaa olla. Lisäksi sanat eivät riitä kuvailemaan sitä inhon määrää katujen varsilla saati luonnossa pyöriviä pahvimukeja kohtaan!

7. Muovikassit. Aina oma kangaskassi mukana.

8. Sesonkivaatteet. On aika vaikea ymmärtää, että joku ostaa edes huumorimielessä ruman ja epäeettisesti tuotetun jouluneuleen (joka todennäköisesti on vielä osittain akryyliä, joka nyppyyntyy, ei maadu eikä edes lämmitä) ja käyttää sitä kerran vuodessa. En halua kaappiini seisomaan minkäänlaisia sesonkivaatteita, joiden käyttökerrat ovat vähäiset ja cost per wear todella korkea.

Klassinen punainen neule toimii vuodesta toiseen. Siihen ei tarvita poro- tai joulupukkikuvioita – edes vitsinä.

9. Sesonkikoristeet. Edelliseen liittyen en myöskään halua kotiini esineitä tai koristeita, jotka liittyvät esimerkiksi jouluun. Joulukuusen koristeita löytyy pieni määrä, mutta pöydillä pidettäviä koristeita en halua. Sesonkiin sopivat kukat ruukuissa tai vaaseissa kaunistavat kotia. Lämpökynttilät Iittalan Kivi-ja Kastehelmi-tuikkukipoissa ovat paitsi kauniita, myös riittävät minulle ”joulukoristeiksi”. Lapsuudenkodissa minulla on pöytäkoristeita, joilla on tunnearvoa ja laitan muutamia niistä joulun ajaksi esille. Ne kuuluvat siihen miljööhön, enkä ole ostanut niistä ainuttakaan itse.

10. Hiusvärit/kampaamovärjäykset. Lopetin hiusten värjäämisen reilut viisi vuotta sitten. Olin jo aiemmin useamman kerran ollut värjäämättä hiuksia puoleen vuoteen. Sitten koko touhu sai riittää. Halusin tietää, minkälainen luonnollinen väri sieltä kaikkien värikerrosten alta paljastuukaan. Viiden vuoden jälkeen voin sanoa, että olen todella tyytyväinen omaan väriini, joka on hieman punertava keskiruskea (näyttää erilaiselta eri valaistuksessa), enkä enää mistään hinnasta värjäyttäisi tai värjäisi itse hiuksiani synteettisillä väreillä.  Kosmetiikan pahimmat myrkyt ovat hiusväreissä, enkä halua noita myrkkyjä päänahan kautta sisälleni.

Tällä hiusvärillä mennään sesongista toiseen.

Mihin sinä et käytä rahaa?

Mukavaa viikkoa!

Love,

Maija

XO

Kommentit (4)
  1. Sama juttu hiusvärien kanssa! Lakkasin ihan mielenkiinnosta (tai sen puutteesta jatkuvan värjäyksen suhteen) ja yllätyin iloisesti, kun alta paljastuikin tosi kiva, eläväinen blondi sävy. Tuntuu, että Suomessa ihmiset helposti mollaavat omaa hiusten väriään maantienharmaaksi eivätkä uskalla kokeilla, miltä hiukset näyttäisivätkään ilman keinotekoista väriä.

    1. Samaa mieltä! Suomessa todella herkästi mollataan ja pelätään juuri sitä ”maantienharmaata” väriä, joka kaikkien värikerrosten alta mahdollisesti puskee esiin. Minäkin hieman sitä ensin mietin, että näytänkö sitten ihan mummolta, kun tyvi tulee esiin. No enpä näytä 😀 Olen todella tyytyväinen, että sain värikierteen katkaistua.

  2. Alkoholi, leffatteatterit, kynnet ja ripset, julkinen liikenne, lehdet. Nää tuli ekana mieleen.

    1. Leffateattereihin ja julkiseen liikenteeseen ei tosiaan ole tänä vuonna tarvinnut montaa euroa laittaa. Tykkään viinistä, mutta esim. olutta tai kirkkaita en ole koskaan ostanut – enkä osta 😀 Enkä lehtiäkään enää tilaa. Tilauksista on vaikea päästä eroon. Irtonumeroihin laitan rahaa, koska haluan lukea lehdet paperilta, en padilta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *