Ärjänsaari Kajaanissa on paratiisi, josta harva etelän ihminen tietää

Pitkät hienoheikkaiset rannat kuin meren äärellä, tuulen humina männyissä,horisontti, josta et vastarantaa löydä,hiekkaharjut, joita pitkin voisi laskea liukurilla vaikka kesällä. Kaikki tämä vieläpä kotimaassa! Kaikkea tätä on Ärjänsaari Oulujärvessä.Tällä kotimaisella paratiisisaarella minä ja mieheni vietimme yhden unohtumattoman kesäpäivän.

Olen saanut monta loistavaa matkavinkkiä aikakauslehdistä. Yhden sellaisen bongasin viime kesänä Suomen laadukkaimmasta matkailulehdestä Mondosta, kotimaanmatkailua koskeneesta jutusta. Jutussa mainittiin kotimaisia retkeilykohteita ja yksi niistä oli Ärjänsaari Kajaanissa. Jutun kuvassa näkyi melko samanlainen maisema kuin kuvassa tuossa yllä. Jotenkin olin myyty koko paikalle heti! Myöhemmin muistin nähneeni maisemaa saaresta eräässä musiikkivideossa.

Tänä keväänä unelmamatkapostauksessa kerroinkin, miten tuo saari on yksi unelmieni kohde. Ja nyt se on koettu! Pieni pala sydäntäni jäi Ärjään. Kajaani ja koko Kainuu olivat minulle entuudestaan tuttuja lähinnä Metsolat-sarjasta 😀 (ja sekin kuvattiin Mouhijärvellä Pirkanmaalla…). Olen matkannut kolme kertaa Rukalle Kajaanin ohi, mutten ollut kaupungissa koskaan pysähtynyt. Oli siis jo korkea aika korkata uusi kohde kotimaassa.

Kajaanissa olimme kaksi yötä kartanohotelli Karolineburgissa. Sieltä ajoimme ensimmäisenä aamuna Oulujärven rantaan, josta buukkaamamme venekuljetus Ärjänsaareen lähti. Jo automatkalla järven alkaessa pilkottaa metsän takaa aloin ymmärtää hyvin, miksi Oulujärveä kutsutaan Kainuun mereksi. Se nimittäin muistutti kovasti merta. Vastaranta oli jossain todella kaukana horisontissa, jos sielläkään. Venekuljetus lähti lopulta tunnin myöhässä, koska veneyrittäjä oli unohtanut koko asian. Hän oli aiemmin aamulla vienyt metsähallituksen väkeä saareen ja toi heidät nyt pois sieltä. Sitten oli meidän vuoromme. Myöhästyminen ei lopulta haitannut mitään. Mulla on aina kirja mukana minne sitten menenkin. Aurinkoisena aamupäivänä oli oikein  mukava lukea Kjell Westöä rantakivillä istuen ja kaukana suoraan edessä järvellä näkyvää Ärjänsaarta ihaillen.

Mitkään kuvat eivät vedä vertoja Ärjänsaaren kauneudelle, se on koettava itse. Minuun suuren vaikutuksen tekivät pitkät rannat ja hiekkaterassit. Oli todella vaikea uskoa, että saari sijaitsee järvessä! Tunnelma oli kuin meren rannalla. Päivän aikana kiersimme saaresta puolet eli viiden kilometrin polkureitin. Maisemat ylhäältä hiekkaharjuilta kauas järvenselälle olivat niin upeat, että niitä on vaikea sanoin kuvailla. Aikani valokuvasin maisemia, mutta sitten laitoin puhelimen reppuun ja kameran kiinni. On tärkeää keskittyä  vallitsevaan hetkeen, todella tuntea sen ohikiitävä kauneus, eikä vain tallentaa sitä. Tallennettu kokemus kun ei koskaan voi päihittää sitä aitoa hetkeä, jolloin sen koki.

Lieneekö vanhuuden oire, mutta kolmenkympin rajapyykin jälkeen luontokohteet ovat alkaneet kiinnostaa kovasti. Aina kun mulla on ollut elämässä vaikeaa, olen tarvinnut  luontoa entistä enemmän, kulkenut metsissä, pellon pientareilla ja vesistöjen rannoilla.Toki olen kulkenut samoissa paikoissa silloinkin, kun kaikki on hyvin. Ensimmäiset 18 vuotta sain onnekseni asua maalla metsien ja peltojen ympäröimänä (ehkä jonakin päivänä taas…). Metsään oli aina lyhyt matka. Helsingissä suuntaan meren rantaan, kun kaipaan luontoon. Onneksi meri näkyy jo oman parvekkeen ikkunoista.

Parikymppisenä sitä halusi matkoilta lähinnä kaupungilla kiertelyä ja shoppailua. Olen toki aina rakastanut uida luonnonvesissä, joten mahdollisuus siihen kaupunkilomilla on ollut suurta plussaa. Nykyisin kaipaan luonnon rauhaa pelkän kaupungin vastapainoksi. Siksi myös Juhannuksena Liettuassa halusimme käydä Trakaissa järvien keskellä. Viime syksynä Amerikan reissulla kuljimme New Hampshiren metsissä ja ihailimme kuuluisia puusiltoja. Massachusettsin puolella Cape Codin upeat hiekkatörmät ja alhaalla pauhaava meri rauhoittivat (siellä oli itseasiassa hieman samanlaista maisemaa kuin Ärjällä!). Kun sitten matkan lopuksi saavuimme New Yorkiin, oli sen melu, likaisuus ja turistilaumat suorastaan ahdistava kokemus. En voisi koskaan asua Nykin kaltaisessa paikassa.

Ihminen tarvitsee luontoa. Jo yhdeksi masennuksen aiheuttajaksi on listattu luontoyhteyden katkeaminen. Pelkän kauniin maisemakuvan katseleminen laskee tutkimuksien mukaan verenpainetta, saati sitten kun itse olet siinä maisemassa ja koet sen.

Ärjänsaari oli ennen paperitehtaan työntekijöiden lomasaari, kunnes Metsähallitus osti sen viime vuonna. Näin ollen ihmiset pääsevät laajemmin nauttimaan saaresta. Ärjässä voi retkeillä, telttailla, uida, vaeltaa pitkin polkuja (saaren kiertää noin 10 kilometrin mittainen polku) ja nauttia rantaelämästä. Tänä kesänä saaressa on myös lampaita ja niitä voi käydä silittelemässä. Mekin kävimme lammaslehdossa, mutta juuri tuona päivänä oli sen verran lämmintä, että ehkä lampaatkin olivat viettämässä siestaa.

Lähellä lammashakaa oli muutama mökki, joita ei valittettavasti voi vuokrata. Jos Ärjässä haluaa yöpyä, täytyy tyytyä telttaan. En ole yhtään mökkeilijä-tyyppi,enkä varsinkaan camping-tyyppi, mutta yhden yön olisin voinut enemmän kuin mielelläni viettää saaressa mökissä majoittuen. Ehkä se vielä joskus tulevaisuudessa on mahdollista?

Söimme eväät hiekkaharjun päällä penkillä ja ihailimme samalla maisemaa (viides kuva). Sitten jatkoimme viiden kilometrin lenkin kiertämistä. Kun saavuimme takaisin päärantaan, kävimme ostamassa mökkikahvilasta jäätelöt ja vichy-pullot. Nautimme jädet kahvilan pöytien ääressä ulkona, kunnes kävelimme vielä lentohiekoille, josta pulahdimme uimaan. Paikka oli hieman tuulinen, mutta ei se uimista haitannut. Oulujärven vesi oli ihan sopivan lämpöistä ja ranta siinä kohtaa matala. Ennen uintia ja sen jälkeen makasin auringon lämmittämällä hiekalla ja nautin kauniista kesäpäivästä. Oi että, lämmin hiekka tuntui niin hyvältä selkää vasten. Sään suhteen meillä kävi huipputuuri: ei satanut tai ollut kylmä, vaan aurinko paistoi koko päivän. Edellisenä päivänä oli satanut ja seuraavanakin päivänä oli melko viileää ja taivas harmaiden pilvien peitossa. Kun palasimme etelään satoi monta päivää putkeen.

Kaunis kiitos upealle Ärjänsaarelle! Olen niin kiitollinen siitä, että sain kokea tämän paratiisisaaren taian! Matka oli jälleen muistutus siitä, että kotimaassa riittää hienoja luontokohteita. Tämä visiitti Ärjässä ei tosiaan jäänyt ainoaksi.

-Maija

XO

”My wish is to stay always like this, living quietly in a corner of naure” -Claude Monet

Ps. Oma postauksensa Kajaanista tulossa seuraavaksi.