Arvosta vaatteita ja asusteita, joita sinulla jo on

Tammikuussa päätin, että vuonna 2019 ostan mahdollisimman vähän vaatteita. Koska minulla on niitä jo ennestään paljon ja haluan elää ekologisemmin. Vaatebisnes kun saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, tai niin ainakin on viimeisen vuoden ajan hoettu. En myöskään halua käyttää rahaa impulssiostoksiin tai ostaa mitään turhaa. Julistin vuoden 2019 myös arvosta sitä mitä sinulla on -vuodeksi. Olen onnistunut tavoitteissani aika hyvin.

Tämän vuoden keväällä ja kesällä on ollut neljät juhlat. Kaksissa ekoissa (valmistujaiseni x2) käytin samaa Katri Niskasen suunnittelemaa mekkoa (kuvia asusta tässä postauksessa). Kesäkuussa olleisiin juhliin laitoin päälle vintagemekon, jota pidin viimeksi veljeni lakkiaisissa vuonna 2012. Viime viikonloppuna oli kaverini synttärit ja vihdoin sain laittaa päälle Ivana Helsingin kauniin mekon (kuvissa), jonka hankin eräisiin häihin viisi vuotta sitten. Mekko sai kehuja illan aikana ja olikin ihana juhlia pitkästä aikaa se yllä. Kaapeissa on tästäkin huolimatta vielä aika monta mekkoa, joita en ole käyttänyt vuosikausiin. Niiden vuoro on sitten seuraavaksi!

Kaikissa juhlissa käytin myös kenkiä ja laukkuja, jotka jo omistan. Mm. Diorin vintage clutch pääsi viikonloppuna jälleen käyttöön. Enpä muista, koska sitäkään olisin viimeksi käyttänyt, vaikka laukku minulle rakas onkin.

Keväällä löysin vanhempieni luota vaatekomerostani käsilaukun, jonka ostin lukion tokalla vuonna 2002. Se oli silloin todellinen muotilaukku: bambukahvat, kädessä kannettava malli ja punoksista muodostuvat kukkakuviot. Prinsessa Victorialla oli samantyylinen. Käytin laukkua tuolloin niin ahkerasti, että toinen kahva oli vähällä irrota toisesta kulmasta. Kesäkuussa vein laukun suutarille ja sen jälkeen otin se taas käyttöön 17 vuoden (!!!) tauon jälkeen. Laukun uudelleen käyttäänotto teki minusta onnellisen, koska sain sillä aikaiseksi jotain hyvää. Työllistin lähipalvelua (Redin suutari) ja annoin toisen mahdollisuuden unohdetulle tavaralle – sen sijaan että olisin ostanut uutta.

Tänä vuonna olen opetellut arvostamaan sitä mitä minulla jo on. Käyttämään vuosien tauon jälkeen vaatteita, jotka ovat päässeet liian vähälle käytölle. Kaivanut kaapista ne juhlakengät, jotka melkein jo viskasin kierrätykseen (kuvassa yllä). Siitä on tullut hyvä fiilis ja tällä linjalla jatkan tämän vuoden jälkeenkin.

Milloin tavarahysterian keskellä katosi sen materian arvostaminen, jonka jo omistaa? Viime syksynä Bostonissa presidentti JFK:n lapsuuskotimuseossa hänen äitinsä Rose kertoi audiolaitteen nauhalla, miten 1900-luvun alussa pidettiin hyvää huolta tavaroista, joita omisti. Esimerkkinä hänellä oli kodin makuuhuoneessa ollut, valkoinen pitsikirjailtu päiväpeitto. Se oli peräisin suvun alkukodista Irlannista. Jäin miettimään asiaa jo tuolloin. Aikuisena olen aina pitänyt huolta omistamistani tavaroista. Parikymppisenä tosin sorruin ostamaan välillä ketjuliikkeiden tuotteita, jota jäivät lyhyiksi ihastuksiksi palavan rakkauden sijaan.Lopulta monet näistä tuotteista päätyivät kirppiksille.

Tavaroita pitää arvostaa, kenkiä, vaatteita ja laukkuja huoltaa. Miksi tämä ajatus katosi ihmisiltä kulutushysterian keskellä? Vasta muovikriisi ja ilmastomuutos ovat saanut porukan heräämään. Minä en halua omilla kulutustottumuksillani tuottaa maailmaan yhtään maahan haudattavaa tai poltettavaa vaatekappaletta!

Ehkä sekin on aikuisuuden ja kypsyyden merkki, että arvostaa jo omistamaansa. Ja nauttii siitä! Maailma hukkuu roskaan. Jospa siitä voisi tehdä paremman paikan korkkarit ja mekko kerrallaan.

Miten ekologisuus ja vastuullisuus näkyvät sinun vaatekaapissasi? Oletko muuttanut ostoskäyttäytymistä ilmastomuutoksen tai muun syyn vuoksi?

Iloista viikonloppua sinulle! <3

-Maija

XOX