Joogan parantava voima

Käyn Eirassa ohjatussa joogassa joka torstai, muilla tunneilla satunnaisesti ja teen myös kotona omia joogaharjoituksia. Olen joogannut 13 vuotta. Eilisen tunnin aluksi pohdimme sitä, miksi kukin meistä joogaa? Miksi käymme tunneilla? Mitä jooga antaa? On hyvä muistaa, että ilman henkistä puolta  jooga on vain mekaanista voimistelua, aerobicia, jumppaa. Kun aloitin joogan talvella 2006, alkeiskurssiin kuului pakollisena osana tietty määrä joogafilosofian tunteja. Silloin noiden tuntien sisältö ei ehkä ihan auennut, mutta toki minulle oli alusta asti selvää, että jooga ei ole jumppaa. Tässä ajassa voisi huomauttaa, ettei se myöskään ole poseeraamista kalliissa joogavaatteissa ja vaikeissa asanoissa Instagram-kuvissa.

Eilisellä tunnilla tapahtui alkuvaikeuksien jälkeen jotain hienoa. Alkuhiljentymisen jälkeen päivän murheet alkoivat pyöriä mielessäni siihen nähden, että turhauduin. Ajattelin hiljaa itsekseni, että mitä järkeä tänne oli tulla ”voimistelemaan”, jos päässä soi samaan aikaan rikkinäinen, huolien täyttämä levy. Voin yhtä hyvin nousta lattialta, rullata maton ja lähteä kotiin! Kunnes sitten alkoi tapahtua. Jossakin vaiheessa ensimmäisen puolen tunnin aikana pyysin universumilta, Jumalalta, elämääni tiettyjä asioita, jotta minun ei tarvitsisi enää murehtia asioita, joita mieleni kelasi. Pian havahduin siihen, että huolet olivat kadonneet päästäni. Jäljellä oli vain liike, vahva liike. Jalka nousi todella korkealle. Havahduin siihen, miten hyvältä se tuntui. Tuntui hyvältä myös punnertaa. Ehkä kehossa oli purkamatonta energiaa, koska tuntui hyvältä tehdä voimaa vaativia, raskaita asanasarjoja. Sellaisia ei jaksa tehdä kauan, jos energiaa on liian vähän. Tällä kertaa olisin voinut jatkaa sitä nopeassa tahdissa tehtävää sarjaa vaikka kuinka pitkään.

Juuri tuota jooga on parhaimmillaan, minä lakkaa olemasta ja jäljelle jää vain liike. Minä ei vaadi ja mangu ja rutise, se katoaa. Tavallaan kyseessä on vahva flow-tila. Sen voi tietenkin saavuttaa monessa muussakin lajissa. Minä olen joogan lisäksi kokenut vahvan flown ainakin juoksulenkeillä ja maastohiihdossa. Parhaimmillaan juoksija katoaa lenkin aikana ja sitä ikään kuin istuu itensä kyydissä ja nauttii menosta. Lapissa hiihdin jäätyneen järven halki tasatyöntöä koko matkan. Flow-tila tuli siitä, kun jäljellä ei ollut enää mitään muuta kuin tasatyöntö. Olin osa liikettä, kaikki turha oli karsiutunut. Oletko sinä kokenut vahvan flow-tilan jonkun lajin parissa?

Pimeänä vuodenaikana liikunta on entistä tärkeämpää. Jos ei viitsi iltaisin mennä lenkille tai lähteä joogaan, alkaa pulla ja suklaa maistua entistä enemmän. Minusta tulee myös levoton ja kiukkuinen, jos en pääse liikkumaan. Liikunta auttaa purkamaan monenlaisia tunteita ja liikunnan aikana saattaa syttyä oivalluksia, jokin asia, jota on kauan miettinyt, saattaa ratketa. Joogatunnin aluksi voi mielessään pyytää apua tai johdatusta johonkin, mitä on miettinyt pidempään. Ratkaisu löytyy sisältäsi, jos ei heti, niin luultavasti kuitenkin jonkin ajan sisällä.

Liikunnallista, hyvää ja toivottavasti myös aurinkoista Isänpäivän viikonloppua! <3

Love,

Maija

XO

”Kaikki joogaharjoitukset auttavat näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat. Joogassa harjoitamme mielen avaamista ja sydämen pehmentämistä ja siten tulemme yhtä aikaa voittamattomiksi ja haavoittuvaisiksi. Saamme tämän aikaan rentouttamalla mielen, vapauttamalla kehon jännitteet ja sallimalla sen, mitä tietoisuuden kentässä kulloinkin on,  syntyä ja hajota jälleen. Kuon huomaamme takertuvamme johonkin kokemukseen, niin kuin usein käy kun syyllistämme tai olemme vaikean tunteen polttopisteessä, pehmenemisen harjoittaminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Opimme katsomaan puolueettomin ja myötätuntoisin silmin ongelmia, joita vastaamme tulee yhä uudestaan.” -Donna Farhi: Jooga ja elämän voima

Ps. Lue ihmeessä Farhin kirja, jos joogaat tai olet ajatellut aloittaa lajin.

Vanhempi kirjoitukseni joogasta täällä: Miten jooga muutti kehoni, mieleni ja elämäni