Kun ahdistus tulee kylään, mieti mitä se haluaa kertoa

Hei taas ja pahoittelut parin viikon hiljaisuudesta. Aiheita, joista kirjoittaa kyllä riittää, mutta muut hommat ovat pitäneet minut pois täältä blogista.

Maanantaina kuljin metsässä kahteen otteeseen: ensin suolla keräämässä karpaloita isäni kanssa ja myöhemmin koiran kanssa toisessa metsässä. Yhtäkkiä alkoi ahdistaa. Pysähdyin hetkeksi tunteen äärelle ja mietin,miksi tämä tunne tulee juuri nyt? Miksi minua ahdistaa luonnon helmassa? Mikä tarve ei täyty? Ahdistus johtuu siitä, että jokin tarve ei täyty. Se on ylivoimaisesti paras määritelmä ahdistukselle, jonka olen lukenut.

Metsässä ehdin miettiä, miksi ahdistus on minulle vieras, joka tulee kylään, viime aikoina vähän liiankin usein. Miksei tämä vieras vain jätä minua rauhaan? Sen olen myös oppinut viime vuosina, että mikään ikävä tunne ei lähde pois väkisin. On parempi pysähtyä kuulostelemaan tunnetta, on sitten metässä, kaupungin keskustassa tai missä tahansa. Pysähtyä ja kysyä itseltään, mitä tämä tunne haluaa kertoa minulle juuri nyt? Mikä tarve ei täyty?

Minulla on asiat suhteellisen hyvin. Yksi osa-alue elämässä ei tällä hetkellä kuitenkaan ole ihan kunnossa ja se on työelämä. Olen tehnyt vuoden töitä freelancerina, mutta haluaisin palavasti takaisin toimitukseen töihin. Se ei ole helppo tehtävä, koska tilanne media-alalla on mikä on. Uskon kuitenkin siihen, että jos jotain kovasti haluaa, universumi on puolellasi. Kun itse tekee tavoitteen eteen sen minkä pystyy ja on oikealla taajuudella, menee väistämättä sitä kohti. Sekin kertoo jostain, että asiat ovat juuri nyt miten ovat. Elämä ei ole tietokirjailija ja valmentaja Erik Bertrand Larssenin mukaan koskaan kenelläkään huipulta toiselle loikkimista, vaikka jotkut antavat esim. somen kautta niin ymmärtää. Kaikilla on laaksoja, syviä ja vähän matalampia. Minulla on nyt matalan laakson vaihe menossa. (Luin elokuun lopussa Bertrand Larssenin kirjan Vahva. Juuri siinä oli tuo huippu-laakso-vertaus. Kirja antoi ajattelemista muutenkin).

Vaikka ahdistus onkin ajoittainen vieras elämässäni, olen todella kiitollinen siitä, että se on vain vieras. Monilla ihmisillä se on vieras, joka on lupaa kysymättä asettunut taloksi, eikä ole lähdössä mihinkään. Pyrin hyvin tietoisesti vaalimaan kaikkea hyvää elämässäni. Vaikka yksi isompi alue elämässä olisi vähän rempallaan, saan iloa monesta pienemmästä lähteestä. Ystävistä, perheestä (nämä muuten eivät tosiaan ole mikään kovin pieni lähde), joogatunneista, juoksulenkeistä, luonnossa kulkemisesta, musiikista, lukemisesta, kirjoittamisesta (yksi elämäni suurimpia rakkauksia ja kutsumus myös), kauniista kengistä ja skumppalasillisista silloin tällöin. Ja kuvassa alla näkyvästä karvakasasta <3

Pyrin myös levittämään hyvää tuulta ympärilleni silloinkin, kun olo ei olisi paras mahdollinen. Minulta liikenee aina ystävällinen sana tuntemattomille ihmisille (paitsi jos he kävelevät pyörätiellä! 😀 ). Silloin kun olo on ahdistunut pyrin oikein löytämällä löytämään iloa elämän pienistä hyvistä asioista. Sillä tavoin ahdistuskin pienenee.

Kärsitkö sinä ahdistuksesta? Onko sinulla hyväksihavaittuja luomukeinoja sen torjuntaan?

Iloa loppuviikkoosi! <3

Love,

Maija

XO

Kommentit (2)
  1. Kiva kirjoitus!

    Tykkäsin erityisesti siitä, miten määrittelet ahdistuksen ”vieraaksi”. Näinhän se on – vieras ei ole tullut jäädäkseen 🙂

    Ja hyvä muistaa, että ei varmaankaan kenenkään elämä ihan helpoa ole (vaikka somessa näyttäisi siltä?).

    Mukavaa viikonloppua!

    1. Kiitos kommentista! <3 Toivottavasti olisi aina niin, että ahdistus olisi vain vieras. Joskus vain ihmetyttää, miksi se ”taas” tulee vierailulle. Olet myös ihan oikeassa siinä, että ei kenenkään elämä ole helppoa. Kaikilla meillä on omat murheet, mutta pitää vain yrittää keskittyä siihen, mikä on hyvin.

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *