Kun löydät 600 euron paidan kirppikseltä kahdeksalla eurolla

Viime launtaina pyöräilin Itä-Helsinkiin pienelle kirppiskierrokselle. Eastonin Citymarketin vieressä on kaksi hyvää hyväntekeväisyyskirppistä, SPR:n Kontti sekä Kierrätyskeskus. Itäväylän toisella laidalla Puhoksen ostarin kulmassa on Fida. Kaikki hyviä paikkoja tehdä löytöjä. Toissa vuonna kerroin tässä postauksessa Elisa Tikkasen kirjasta Kirppareiden kuningatar. Hän on todellisten superlöytöjen nainen! Menneenä keväänä hän kertoi Hesarin jutussa, että kirppareilla palkitaan se, joka jaksaa kiertää niitä säännöllisesti. Megalöytöjä on turha odottaa, jos käy kirppiksillä pari kertaa vuodessa. Tästä olen samaa mieltä. Itse käyn tietyillä hyväksihavaituilla kirppiksillä melko säännöllisesti. Joskus voi tosin olla kuukausia välissä. Viime lauantaina tein Kontissa aikamoisen löydön. Niin hienoa kuin olikin löytää kaunis ja arvokas vaate murto-osalla sen alkuperäisestä hinnasta, sai se myös miettimään, kuinka holtittomia shoppailijoita me olemmekaan.

Superlöytöni on australialaistaustaisen, mutta Pariisissa päämajaansa pitävän Ellery-designer-merkin valkoinen viskoosipusero. Se maksoi 8€. Hypistelin paitaa hetken, mutta hylkäsin sen ensin, koska se näytti hieman liian isolta minulle. Tartuin henkariin kuitenkin hetken päästä uudelleen. Entuudestaan tuntematon brändi ja Matchesfashion -nettikaupan tägit herättivät mielenkiinnon uudellen. Matchesfashion on itselleni tuttu kauppa ja olen sieltä jotain tilannutkin vuosia sitten. Tykkään myös selailla valikoimaa aina silloin tällöin, eritoten aleaikaan. Googletin Elleryn ja olin lentää selälleni merkin tuotteiden hinnoista. Vastaavanoloinen paita maksaa heidän omassa nettikaupassaan 616€, nyt alessa 339€.

Sovituksen jälkeen totesin, että paita on paitsi ihana päällä, koko (38) ei ollutkaan liian iso, kiitos paidan solmittavien osien. Lisäksi ne tuovat monipuolisuutta, koska ne voi solmia monilla eri tavoilla. Vaikka paita ei olisikaan istunut minun päällä, olisin luultavasti ostanut sen tällä kertaa jälleenmyynti mielessä. Helppoahan se ei ole, mutta aina voi yrittää. Eilen myyminen Zadaa-apin kautta oli jopa hämmäsyttyvän helppoa, kun myymäni Marimekon Jokapoika-paita meni kaupaksi minuuteissa!

Tänä kesänä olen ostanut samalta kirppikseltä L.K Bennetin (Campridgen Herttuatar Catherinen lempikenkämerkki) mustat klassiset kiiltonahka-avokkaat kympillä (kuvissa). Korkolapuissa ei ollut kulumaa, pohjatkin olivat hyvässä kunnossa. On ihanaa silloin tällöin tehdä tällaisia löytöjä, mutta mitä se kertoo vallitsevasta shoppailukulttuurista, että huipputuotteita löytää pilkkahinnoin?

Tuntuu hullulta, että priimaa tavaraa heitetään hyväntekeväisyyskirppisten lahjoituksiin. Ehkä meidän todella pitäisi kiinnittä huomiota siihen, miten paljon turhia vaatteita oikein ostelemmekaan sen enempää harkitsematta. Toisen hutiostos on toki toisen ekologinen aarre ja ostamalla hyväntekeväisyyskirppiksiltä tuet (ainakin toivon mukaan) hyviä asioita. Kontin nettisivuilla kerrotaan, että tuloksesta ohjataan 2/3 auttamistoimintaan Suomessa ja 1/3 katastrofirahastoon.

Lähes kaiken tavaran myyminen eteenpäin on tänäpäivänä vaikeaa. Surkeita ”tarjouksia” tehtaillaan joka suunnasta, mutta reilu kaupanteko, jossa ostaja hyväksyy myyjän parhaan kykynsä mukaan asettaman hinnan on harvassa (Tori.fi on tästä surullisen kuuluisa esimerkki). Siinä valossa ymmärrän, etteivät kaikki jaksa lähteä tällaisiin myyntileikkeihin ja vastata joutaviin yhteydenottoihin. Helpompi heittää kassit Konttiin ja antaa jonkun muun hoitaa hinnoittelu.

Toinen asia, mikä usein hämmästyttää on vaatteiden arvo. Vaikka hintalapussa lukisi mitä, todellisen arvon määrittää se, miten vaatetta kohtelee. Kyllä se laatuvaatekin menee piloille, jos sitä pesee miten sattuu ja säilyttää rytyssä kaapin perukoilla. Minä kohtelen hyvin ja huollan kaikkia vaatteitani, hintalappuun katsomatta. Tuuletan ensin ja jos se ei riitä, pesen vasta sitten. Farkkuja pesen ainoastaan silloin, jos niissä on näkyvä tahra, jota ei muilla keinoin saa pois. Tykkään silittämisestä ja säilytän vaatteita hyvässä järjestyksessä. En ota turhia riskejä ja yritä itse puhdistaa tahraa silkkihameesta. Tänä kesänä minäkin lahjoitin Fidaan kassillisen sellaisia vaatteita, joita olen yrittänyt myydä vuosia, mutta kauppa ei käynyt. Kaikki vaatteet olivat hyväkuntoisia. Hyväntekeväisyyskirppiksille päätyy järkyttävä määrä myyntikelvotonta tavaraa :/

Elleryn paita on kahdeksas ostamani vaate tänä vuonna. Vielä kaksi saa ostaa, jos siltä tuntuu 😉

Iloa ja valoa päivääsi!

Love,

Maija

XO

Kommentit (4)
  1. Tai yli tonnin maton neljällä kympillä. Olin lentää pyllylleni kun mattoliikkeen omistaja kertoi tuon arvionsa.

    Hyvää pohdintaa ostelusta. Minä en ole shoppaillut oikein mitään hyvin, hyvin pitkään aikaan, mutta nyt viime aikoina on ollut pakko, sillä olen raskaana. Ihan ällöttää ostaa vaatteita puolen vuoden käyttöön, mutta pakko se on, kun töissäkin pitäisi kulkea eikä oikein älästi viitsi. Olen ostanut 2 farkut, kaksi mekkoa, 3 t-paitaa ja vielä pitää jotkut sukkahousut tai legginsit hankkia mekkojen kanssa pidettäväksi. Tällä meinasin pärjätä sisävaatetuksessa aika pitkälle. Toivottavasti saan nuo vaatteet sitten ensi keväänä kiertoon.
    Kaikki vauvatavarat, mitä muiten on jo hankittu, on ostettu tai saatu käytettynnä. Siitä minä tykkään!

    1. Wautsi, no siinä on ollut kaikkien aikojen löytö tuon maton kohdalla! <3 Kyllähän kirppiksillä hinnoitteluvirheitä tapahtuu, mutta mitä olen lukenut, hyväntekeväisyyskirppiksille tulevan tavaran määrä on niin valtava, että aika ei riitä jokaisen vaatteen tai tavaran ykistyiskohtaiseen syynäämiseen.

      Voin kuvitella, että ärsyttää ostaa vaatteita noin lyhyeen käyttöön. Tuossa ajassa ei vaatteet ainakaan kulahda, niin luulisi, että ostajia löytyy, sitten kun niistä haluaa eroon.

  2. Hyvää pohdintaa! Mielestäni on älytöntä myös se, miten viskoosipaita voi maksaa 600€. Ilmeisesti Elleryn kledjut tehdään kyllä Italiassa, mutta ei sekään mielestäni oikein tarpeeksi selitä alkuperäistä hintaa.

    1. Kyllä mäkin mietin, että vaikka kaunis ja laadukkaalta vaikuttava vaate onkin, ja Italiassa tehty, niin mikä tässä maksaa yli 600€ ?Aika monien kalliiden brändien vaatteiden kohdalla on tullut sama fiilis. Brändi maksaa, vaikka laatukaan ei aina päätä huimaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *