Mahdollisimman vähän uusia vaatteita vuonna 2020 – tavoite saavutettu!
Elokuun puolivälissä kirjoitin tänä vuonna ostamistani vaatteista ja kerroin, että tulen pääsemään tavoitteeseeni eli ostamaan mahdollisimman vähän vaatteita. Näin marraskuun lopussa voin todeta, että tavoite on saavutettu! Tätä vuotta on jäljellä reilu kuukausi, enkä tule enää vaatteita ostamaan. Tarvetta uusille vaatteille ei ole.
Tänä vuonna olen siis ostanut yhdeksän vaatetta: kolme mekkoa, kaksi toppia, uikkarin, farkut, tunikan ja puseron. Näistä vain kaksi on second hand-ostoksia ja loput uusina ostettuja. Suurin syy uutena tehtyihin ostoksiin on ollut juuri tietynlaisen vaatteen tarve. Lisäksi kirpputorit olivat koko kevään kiinni, eikä niillä ole tullut tänä vuonna käytyä montaa kertaa muutenkaan.
Mitkä näistä vaateostoksista ovat suosikkejani? Ehdottomasti Johanna Ortiz x H&M-uikkari, lila juhlamekko, Elleryn toppi ja Mangon haalistuneen mustat farkut. Yksiolkaiminen uikkari oli ostoslistallani pitkään. Kun keväällä kävelin tyhjän Aleksanterinkadun läpi, bongasin haluamani yksilön näyteikkunasta. Kun yhteiskunta oli toukokuussa jo avautunut enemmän, kävin ostamassa uikkarin itselleni. Tuo uikkari on paitsi todella kaunis, myös mukava päällä ja sopii mulle ehkä paremmin kuin mikään uikkari aiemmin. Bikinien ystävä en ole oikeastaan ollenkaan.
Siskontyttöni saapui tähän maailmaan alkukesästä ja annoin itselleni luvan hankkia uuden mekon ristiäisiin. Tuollainen juhla osuu kohdalle niin harvoin, että halusin ehdottomasti vähän panostaa siihen. Koska lapsi syntyi syreenien kukkiessa kauneimmillaan, etsin itselleni juuri syreenin lilaa mekkoa ja sellaisen löysin Zalandosta. Jäljellä oli yksi kappale, omaa kokoa. Se oli minua varten.
Elleryn valkoinen toppi oli kesän päätteeksi niin älyttömän hyvä second hand- bongaus, että se ansaitsee myös paikkansa suosikkien joukossa.
Marimekon Palsta Piccolo-mekon kohdalla tarina on hieman erilainen. Sekin oli bongaus Aleksanterinkadun näyteikkunasta keväällä. Mekko iski silmään heti ihan minun tyylisenä vaatteena. Ostin sen sitten kesäalesta. Mekko on kauniin värinen ja se on kerännyt katseita vähän joka paikassa, mutta silti mietin pitkään, pitäisikö se sittenkin myydä eteenpäin. Olin jo ehtinyt käyttää sitä, eikä palauttaa enää voinut. Ehkä pidin sitä liian kalliina hankinta, pohdiskelin myös, oliko se puhdas heräteostos, jota tulee käytettyä lähinnä kesäisin? Kestääkö se aikaa, vai nuhjaantuuko kangas, kuten joillekin Marimekon vaatteille on tyypillistä. Kyllästynkö siihen nopeasti? Onko se klassikko vain ai-taas-sulla-on-toi-mekko-päällä-tyyppinen vaate? Mekko on edelleen minulla ja luultavasti seuraava kevät ja kesä näyttävät, tuleeko sitä käytettyä tarpeeksi.
Mangon alesta löysin puhtaasti sattumalta juuri sellaiset farkut, jotka olivat olleet listallani kauan. Hieman haalistuneet mustat farkut suoralla lahkeella. Ihanan rock-henkiset, juuri sitä, mitä hain! Niitä olen käyttänyt melko paljon tänä syksynä siihen nähden, että suurin osa ajasta on tullut istuttua kotona tai vietettyä ulkona lenkkivaatteissa. Voi vuosi 2021, olethan edeltäjääsi paljon parempi!
Vaikka tänä vuonna uusille vaatteille ei ole ollut perusteita samalla tavalla kuin aiemmin, olen silti huomannut, että vaatteiden shoppailu on ihan liian helppoa. Kun kevään lockdownin jälkeen pääsi taas kauppoihin hypistelemään vaatteita, teki mieli kahmaista mukaan kaikki, mikä vähänkin kiinnosti. On liian suuri houkutus piristää itseään vaatteilla, jotka eivät kaada koko budjettia. Onneksi ostamista hillitsee tilan puute ja jälleenmyynnin vaikeus. Myös Verta, hikeä ja t-paitoja– ohjelma avasi silmiä vähän lisää. Vaatteiden valmistaminen ihan puuvillan keruusta ja kuivatuksesta lähtien on hemmetin kovaa duunia. Siksi kannattaa harkita kaksi kertaa, ennen kuin ”piristää” itseään uusilla vaatteilla. Ja ollaanpa rehellisiä, eihän se uuden ilo kauan kestä. Oikeastaan minkään materian kohdalla. Elämykset ja kokemukset säilyvät mielessä niin paljon pidempään.
Love,
Maija
XO