Onko tässä Etelä-Suomen kaunein luontopolku?

Tein niin kuin edellisessä postauksessa suunnittelin ja suuntasin Hankoon viikko sitten. Korona-ajan keskellä on huomannut, miten päiväretket ihan muihin maisemiin todella piristävät mieltä. Niin kauan kun ulkomaanlomat ovat vain hatara haave, on aivan mahtavaa tutustua erityisesti lähialueiden kohteisiin. Uusimaalaisena läntinen Uusimaa on ollut minulle ennen tätä vuotta aika lailla vierasta maaperää. Olen käynyt Hangossa kerran aiemmin, kauan sitten Tammisaaressa ja viime keväällä Uudenmaan sulun aikana Raaseporin linnan raunioilla (upea paikka!), kun oli jo todella kova kaipuu maalaismaisemiin. Lisäksi Kirkkonummen huikean hieno Hvitträsk tuli koettua joskus elo-syyskuun taitteessa. Kyllä nyt sentään pitää tietää, mitkä ovat ne oman kotimaakunnan helmet ja paikat, joita voi suositella muillekin. Ja tykkään kyllä lähiretkistä ihan aikaan katsomatta. On typerää varailla lentoja kymmenien tuhansien kilometrien päähän, jos lähinähtävyydet eivät kiinnosta yhtään.

Rakastan matkustaa lähes minne tahansa silloin, kun ei ole kuumin sesonki. Etelä-Italia syyskuussa, kun on vielä liiankin lämmin omaan makuun, mutta turistimassat ovat jo poistuneet. Uusi-Englanti lokakuun alussa, kun Martha’s Vineyardin kahvilat ovat viimeisiä hetkiä auki ennen sesongin päätöstä. Joulun aika Alpeilla, kun vielä on suht hiljaista ja lähdet onneksi kotiin päin juuri ennen kuin Tapaninpäivän autoletkat valtaavat koko kylän. Alpeilla joulu ei ole vielä high seasonia, mutta vuodenvaihteen tienoo on aina. Miten ihanaa oli viime viikolla kulkea Hangon kesäturisteista tyhjiä katuja, istua ravintolassa, jossa salin puolella ei ollut muita. Täydellistä, jos minulta kysytään.

Pääkohde Hangossa oli tällä kertaa Tulliniemen luontopolku, joka päättyy rantakallioille Suomen mantereen eteläisimpään pisteeseen. Ennen sitä kävimme syömässä ravintola Origossa, pikaisesti parilla kirppiksellä ja luontoretken päätteeksi Cafferie Hanko- kahvilassa. Ihanaa, että joku kahvila oli vielä illalla auki.

Tulliniemen luontopolku sai huokailemaan ihastuksesta todella monta kertaa. Vaikka reitti on vain 6,7 kilometriä pitkä, menomatka sujui hitaasti, koska oli niin paljon ihasteltavaa. Polun varrelle sattui juuri sellaista merimaisemaa, jota rakastan. Aivan kuin jostain Yhdysvaltain itärannikolta!

Merikaali, Seakale! Laji, josta en ollut ennen kuullutkaan.

Oli myös metsää ja pyöreiksi hioutuneita rantakallioita, joilla tarkeni vielä kulkea paljain jaloin. Yksi ihanimmista asioista kesässä on makaaminen rannalla lämmin kallio selän alla. Niin lämmin ei kallio enää ollut syyskuun lopulla, mutta hetken ajaksi oli pakko käydä pitkäkseen ja nauttia todella lämpimästä syyspäivästä.

Vaikka alkusyksy ja ruskan loisto on yhtä vuoden upeinta aikaa, ottaisin mielelläni vielä muutaman kesäpäivän ja sen lämpimän kallion selän alle. Sekä uisin meressä. Mulla oli Hangossa kova uintikuume, mutta uikkareita ja pyyhettä ei tullut matkaan mukaan. Harkitsin monta kertaa, pitäisikö käydä pulahtamassa alusvaatteisillaan ja kuivata itensä isoon huiviin, jonka olin kietonut kaulaani. En kuitenkaan tehnyt niin. Vähän pelkäsin vilustumista ja viikonlopuksi oli sovittuna lapsuudenystävien tapaaminen, joka piti jo kertaalleen siirtää, koska olin kipeä. En halunnut, että mikään enää uhkaisi sitä tapaamista.

Luontopolun varrella on myös Neuvostoliiton aikaisia lähes romahtaneita kasarmirakennuksia, joilla on jopa hieman puistattava historia. Sotien ja sotilaiden lähdön jälkeen vuonna 1948 paikasta tuli naisten työsiirtola, jossa pidettiin mm. rattijuoppoudesta ja irtolaisuudesta tuomittuja naisia. Siirtola toimi aina 1960-luvulle asti. Tuo sana irtolaisuus aina jotenkin särähtää korvaan. Mitä kaikkea sillä lopulta on tarkoitettu juuri naisten kohdalla? Prostituutiota harjoittavia, naimattomia, vakinaista kotia vailla olevia naisia?  Ja mitä kaikkea käsitteen alle on voitu laittaa? En halua enää edes muistella lukemiani Seiliin joutuneiden naisten tarinoita.

Luontopolun ainoa miinus on se, että se kulkee aivan rakennetun ympäristön vieressä. Polulta näkee tarkoin aidatulle kentälle, joka on täynnä uusia, vielä rekisterikilvettömiä autoja. Tällainen asvalttiympäristön ja luonnonsuojelualueen läheisyys hieman ihmetyttää. Tästä huolimatta Tulliniemen luontopolku on takuulla yksi Etelä-Suomen kauneimpia! Merimaisema puhuttelee minua aina, vuodenaikaan katsomatta.

Suomen mantereen eteläisin piste.

Hanko Off Seasonista innostuin, kun luin siitä täältä.

Vielä enemmän vinkkejä Off Seasoniin täältä.

Minua kiinnostaa todella paljon myös Hangon ja Raaseporin yhdessä järjestämä Pimeä viikonloppu, Mörka Helgen.

Minusta marraskuussa voitaisiin järjestää paljon enemmän kaikkea pimeyteen liittyviä tapahtumia. Kummituskierroksia kaupungeissa ja kartanoissa! Pimeitä markkinoita tai vaikka mitä nuotiopiirejä tai urheilutapahtumia illalla ulkona. Loppusyksyllä voi tosiaankin tehdä muutakin kuin käpertyä kotiin katsomaan Netflixiä 😀

Saa vinkata hyvistä kotimaan kohteista ja pk-seudun lähellä olevista kohteista, jotka olet kokenut hienoiksi ja visiitin arvoisiksi paikoiksi!

Valoa syyspäiviin!

Love,

Maija

XO

hyvinvointi hyva-olo suosittelen matkat
Kommentit (2)
  1. Tässä pari vinkkiä: Loviisa & Strömforsin ruukkikylä, Tammisaari (jossa myös ihana luontopolku), Mathildedal ja samalla vaellusretki Teijon kansallispuistoon.

    1. Kiitos vinkeistä! <3 Loviisa & Strömfors on mun kotiseutua ja aina tärkeitä paikkoja, joihin ei kyllästy. Tammisaari kiinnostaa ehdottomasti myös. Edellinen vierailu taisi olla vuonna 2003…Mathildedal ja Teijo tuttuja vain niminä. Ehdottomasti menee listalle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *