Kaikki uusimaalaiset eivät ole koronaa mökkiseuduilleen levittäviä idiootteja

Kotimaakuntani Uusimaa suljettiin viime viikon lopussa. Muualla asuvat läheiset ovat kyselleet, miltä tämä minusta tuntuu. Minulle sulkemisessa ei ole mitään ongelmaa. Mikä hätä minulla omassa kodissani ja omassa maakunnassani olisi? Tilanne olisi aivan toinen, jos asuisin vielä Varsinais-Suomessa opintojeni takia, maakunnassa, jota en koskaan tuntenut kodikseni millään asteella. Nyt olen kotona ja minulla on kaikki hyvin.

Historiallinen päätös Uudenmaan sulkemisesta on tehty kaikkien parhaaksi. Ensi viikolla on pääsiäinen ja ralli mökeille pitkin maakuntia alkaisi ilman sulkemista aivan varmasti. Muualla Suomessahan ihmiset saavat edelleen ylittää maakuntien rajoja ja mennä mökeilleen, vaikka siinä ei mitään järkeä olekaan. Nyt on myös muualla Suomessa asuvien paikka näyttää, että pääsiäisenä pysytään kotona. Uusimaalaisia kun ei voi enää mökkireissuista syyttää. Pirkanmaalta, Varsinais-Suomesta, Pohjanmaalta ja muualta saa edelleen lähteä Etelä-Savoon mökille ja viedä viruksen mukanaan. Jos Lapin hiihtokeskuksia ei olisi suljettu, ne olisivat pääsiäispyhien aikaan täynnä ihmisiä kaikkialta Suomesta, varsinkin niistä maakunnista, joissa ei koko talvena ollut lunta. Lumiraja kulki tänä talvena tavallista pohjoisemmassa. Valtavan iso alue Suomea oli talvella vailla lunta.

Juuri nyt tässä maailman tilanteessa tuntuu siltä, että me uusimaalaiset olemme kaiken pahan alku ja juuri. Meidän tyhmyyttä saa nyt pilkata täysin avoimesti somessa ja lehtien palstoilla. Somessa muualla asuvat saavat rauhassa taivastella, miten ”Kalliossa on kuulemma baareja edelleen auki ja Töölönlahti täynnä ihmisiä”. Tai miten Savosta kuiskutellaan, miten ”hesalaiset” ovat tulleet mökeilleen. Meitä uusimaalaisia on kiva syytellä sen sijaan, että miettisi sitä faktaa, että virus on jo jokaisessa maakunnassa. Täytyykö kaikkeen sitäpaitsi aina liittää vastakkainasettelua? Toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti Helsingin sanomissa, miten ”koronakriisi jakoi suomalaiset heti meihin ja muihin”. Me suomalaiset olemme jo osoittaneet solidaarisuutta kanssaihmisiä kohtaan,olemme tarjonneet apua pyyteettömästi, jakaneet vinkkejä, kantaneet huolta vanhoista ihmisistä. Pidetään tästä eteenpäinkin siitä kiinni. Vastakkainasetteluilla koronasuomi ei muutu yhtään paremmaksi paikaksi, päinvastoin. Lopulta me kaikki olemme suomalaisia, maakuntiin katsomatta. Me olemme riippuvaisia toinen toisistamme yli maakuntarajojen. Tässä kohtaa voisi ilkeästi sanoa, että jos Uusimaa eristettäisiin lopullisesti muusta Suomesta tai se erään meemin tavoin kelluisi saarena keskellä Itämerta, miten kävisi muun Suomen, talouden noin niin kuin etupäässä? Sitä voi jokainen halutessaan miettiä.

Kun toissa perjantaina lähdin normaalille juoksulenkille kohti Katajanokkaa kuuden jälkeen, juuri ketään ei ollut missään. Muutama muu lenkkeilijä, joku käveli laivaa kohti laukkua perässään vetäen (liikennöivätkö jotkut laivat muka vielä?). Perjantai-illaksi Helsingin kantakaupungin alueella oli uskomattoman hiljaista. Samoin toissa iltana, kahdeksan jälkeen lauantaina. Sörnäistenrannassa oli hiljaista kuin sillä kuuluisalla huopatossutehtaalla. Ihmiset, helsinkiläiset, uusimaalaiset, noudattavat parhaansa mukaan ohjeita, eivätkä turhaan hengaile julkisilla paikoilla. Lenkeillä saa ja pitää käydä, sitä ei kukaan ainakaan vielä kiellä. Se on oman terveyden ja mielenterveyden hoitoa, josta on näinä aikoina erityisen tärkeää huolehtia. Ulkoilemaan ei kuitenkaan pidä mennä ruuhkaisiin kansallispuistoihin. Kotinurkilla voi ulkoilla tuttuja reittejä, kunhan muistaa etäisyyden ihmisiin. Vielä turvallisemmaksi homma käy, mitä aiemmaksi aamulla tai myöhemmäksi illalla voi lenkkinsä ajoittaa.

Tänne Uudellemaalle, aivan kuten muuallekin Suomeen mahtuu erilaisia ihmisiä, fiksuja ja ei-niin -fiksuja. Toisilla on paremmat työkalut käsitellä kriisejä kuin toisilla. Toisen on täysin mutkatonta jäädä kotiin vaikka kuinka pitkäksi aikaa, kun toisella pelkkä ajatus kotona olosta viikkotolkulla alkaa ahdistaa. Hyvä uutinen on se, että nyt on loistava tilaisuus oppia uutta ja kehittää taitojaan. Joskus pakko on erimomainen motivaattori.

Täällä Uudellamaalla asuu myös valtavasti muualta muuttaneita. Uusimaa on sulatusuuni siinä missä vaikkapa New York, München tai Milano. Jos meitä syyttelee viruksen levittämisestä tai naureskelee meidän typeryydelle, nauraa samalla koko Suomen typeryydelle. Uudellamaalla asuu ihmisiä kaikista muista maakunnista. Moni täällä kaipailee juuri nyt kotipaikkakunnalleen, mutta ei suunnittele  rynnäkköä rajojen yli ohi poliisien ja varusmiesten. Aivan varmasti suurin osa uusimaalaisista on pysynyt kotonaan ja noudattanut annettuja ohjeita, eikä lähtenyt sekoilemaan yhtään mihinkään. Ei, vaikka kuinka tekisi mökille mieli.

Minä olen virallisesti kotoisin Kymenlaakson puolelta, mutta Uudenmaan raja on parin kilometrin päässä. Lähin kauppa on Uudenmaan puolella. Kun olin lapsi, minä ja sisarukseni kävimme perhepäivähoidossa kiveheiton päässä Uudenmaan puolella. Ystäviä ja tuttavia asui rajalla. Monet ihan normaalit auto- ja kävelyreitit kulkevat maakuntarajan yli monessa paikkaa. Isäni tavoin pidän itseäni uusimaalaisena kymenlaaksolaisuuden sijaan, vaikka en mitään suuren suurta maakuntaidentiteettiä tunnekaan. Mutta viime päivinä maakuntaidentiteettini on herännyt. Olen ylpeästi uusimaalainen, ylpeästi ”hesalainen”! En pääse tapaamaan perhettäni todennäköisesti pitkään aikaan. Vanhempani ovat 60+ ikäisiä ja kannan huolta heidän terveydestään. Perinteinen pääsiäisen vietto perheen kesken jää tänä vuonna välistä. Hyväksyn sen kuitenkin muitta mutkitta, vaikka pääsiäinen on minulle tärkein juhlapyhä. Pääsiäisiä tulee ja menee. Vappuhulinat voi unohtaa. Saa nähdä, onko tämä kunnolla ohi edes juhannuksena?

Ollaan jatkossakin fiksuja uusimaalaisia, pirkanmaalaisia, kainuulaisia, lappalaisia, savolaisia, pohjalaisia, hämäläisiä. Pysytään kotona, eikä lähdetä rajoille työllistämään poliiseja ja puolustusvoimia turhaan. Ollaan jatkossakin ystäviä yli rajojen ja tsempataan toinen toisiamme virheiden osoittelujen sijaan. Tästä kaikesta selvitään kyllä, yhdessä <3

Love,

Maija

XO

Ps. Kuten kuvista näkyy, täällä Uudellamaalla kevät on jo pitkällä. Krookukset kukkivat, pensaissa on jo kunnon hiirenkorvat. Katupölyä on paikoin todella paljon. Kasvosuojainta on hyvä käyttää jo sen torjuntaan.

Puheenaiheet Terveys Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Mitä iholleni kuuluu pahan atopiasyksyn jälkeen

Maaliskuun viimeisiä päiviä mennään, kevätaurinko hellii, krookukset kukkivat ja nurmi vihertää. Maailmaan mahtuu kaiken hulluuden keskellä myös hyvää. Onneksi voin sanoa, että myös iholleni kuuluu hyvää. Niin ei oikeastaan ollut koko syksynä. Viime marraskuussa tässä postauksessa kerroin atopiasta, joka oli roihahtanut pahemmaksi kuin vuosiin. Oireilu alkoi jo syyskesällä ja paheni syksyn edetessä. Lääkäriinkin oli pakko mennä vuosien jälkeen. Mitä syksyn jälkeen on tapahtunut? Ja minkälaisella hoidolla atopia on pysynyt kurissa?

Heti alkuun haluan suuresti kiittää sitä lukijaa, joka suositteli Weledan Skin Food-voidetta kokeiluun. Tuote oli ollut minulla satunnaisessa käytössä jo vuosia sitten. Käytin sitä lähinnä yksittäisiin superkuiviin kohtiin ihollani, kuten kutiaviin silmäluomiin. Vasta viime talvena aloin käyttää sitä koko kasvojen iholle niin päivä- kuin yövoiteena. Ja se toimi! Olin aiemmin ajatellut, että tämä voide olisi liian paksua, mutta talviaikana se ei sitä ollutkaan. Skin Food tuli ihonhoitooni jäädäkseen! Voiteesta on muutama vuosi sitten tullut markkinoille myös light-versio, jonka aion hankkia käyttöön nyt keväällä.

Lisäksi apteekissa työskentelevä ystäni antoi minulle kokeiluun Acon Canoderm-voiteen, jonka pitäisi myös estää atopian riehaantumista uudelleen. Tämä on minulla nyt toista viikkoa käytössä. Kevään tullen ei enää tarvitse niin paksua päivävoidetta. Tämäkin todella toimii! Ihoa ei ole kutittanut juuri ollenkaan, eikä voide tunnu liian kevyeltä. Pidän todella siitä tunteesta, että iho on rauhoittunut, eikä tarvitse monta kertaa päivässä raapia esim. otsaa. Varsinkin näinä aikoina, kun kasvojen ihoa ei saisi yhtään turhaan näpelöidä, paitsi aivan 100% puhtain käsin kotioloissa (missäpä muuallakaan sitä näinä aikoina oleilisi…).

Skin Foodin ja Canodermin lisäksi silmänympärysten kutinaan on auttanut vanha tuttu Avénen Soothing Eye Contour Cream. Tarvittaessa olen laittanut myös silmänympärysiholle Skin Foodia. Silmänympärysiho on minulla ollut vuosia se pahin kutisija ja punoittaja. Sen jälkeen kaulan yläosa ja ohimot. Viime syksystä lähtien myös otsa. Otsan ihoa olen raapinut ehkä eniten, eikä se hyvää tee. Iho alkaa paksuuntua niistä kohdista, joista sitä jatkuvasti raapii. Nämä kaikki alueet ovat onneksi pysynee koko talven hyvässä kunnossa. Olen tullut toimeen siis pääasiassa kahdella luottotuotteella marras-joulukuusta lähtien. Ja nyt kolmas eli Canoderm on liittynyt joukkoon. Aiemmassa postauksessa on myös lista muista tuotteista, joita olen käyttänyt, ja jotka olen hyviksi havainnut.

Tämän postauksen kuvissa ihollani on Canodermia ja ohuelti Lumenen CC-voidetta. Kuvat on otettu Canonin henkilökuvaukseen tarkoitetulla objektiivilla, eikä kuvissa ei ole filtteriä. Hieman tuollaisen utuisen vaikutelman tuo objektiivi silti luo. Pointtina kuitenkin se, että oma iho näyttää juuri nyt hyväkuntoiselta, eikä kutia. Hallelujah! Kun vain muistelee aikaa puolisen vuotta taaksepäin…Esimerkiksi syntymäpäivänäni marraskuussa ihoni näytti ihan kamalalta! Muistan syöneeni läheisessä lounasruokalassa syntymäpäivänäni, ja huomasin, miten tuntematon mies katsoi minua hetken aikaa. Kun oma naama näyttää kamalalta, sitä alkaa heti ajatella, että kaikki muutkin ajattelevat, että onpas siinä hirveän näköinen nainen 😀 Kukaan meistä ei onneksi ole ajatustenlukija, eikä tuntemattomien mielipiteillä tietenkään ole mitään merkitystä.

Iho-ongelmien kanssa painiminen on tuonut ainakin minulle sen tunteen, että on ihan ok välillä näyttää rumalta. Eihän kukaan ole aina paras version itsestään. En ole ulkonäköammatissa, eikä minun tarvitse tehdä vaikutusta keneenkään. Mutta olisihan se kamalaa mennä vaikka työpaikkahaastatteluun kasvot punoittaen ja kutisten. Ihon kunnolla todella on vaikutuksensa mieleen, tämä on myös tutkittu asia. Viime syksynä onneni oli se, että tein freetyötä. Pahimpina päivinä en halunnut laittaa iholle pisaraakaan mitään ylimääräistä, kuten meikkiä. Pahimpina päivinä ei tarvinnut edes miettiä, että lähtisikö töitä tekemään kirjastoon tai julkiseen työtilaan. Onneksi sai tehdä töitä kotona.

Pari viikkoa sitten minulla oli lomaviikko ja olin koko viikon maalla remppa-apulaisena. Tavaraa siirrettiin paikasta toiseen, inventoin melkein koko maalla olevan omaisuuteni (miksi sitä tavaraa onkin niin paljon, vaikka kuinka inventoi?!). Pölyä riitti ja se alkoi näkyä naamassa. Myös pöly ärsyttää ihoani, hyvin todennäköisesti tämä asia on kytköksissä atopiaan.  Siivoan siis kotonani hyvin tarkkaan ja pyyhin näkyvän pölyn pinnoilta heti pois. Pöly vaikuttaa tietenkin sisäilman laatuun muutenkin. Kenellekään ei tee hyvää asua pölyisessä kodissa. Matkoille otan aina mukaan oman tyynyliinan ja viltin, koska ihoni on loistava indikaattori sille, jos hotellissa ei ole siivottu kunnolla! Oikeilla tuotteilla ja puhtaalla ympäristöllä oma iho pysyy kunnossa toivottavasti myös tulevaisuudessa. Ainakin läpi kevään aion käyttää Canodermia. Tiedän, päivävoiteessa tulisi olla aurinkosuoja jo nyt. Kesäksi pitää löytää sopiva tuote, jossa sellainen on. Tai ehkä kesällä voin jo käyttää parin kuukauden ajan Biothermin Aquasourcea, kuten ennenkin.

Aurinkoisia ja terveitä kevätpäiviä kaikille! <3

Love,

Maija

Kauneus Mieli Terveys Iho