I Me Mine eli ystäväkirja minusta

Ensin tulivat värityskirjat, nyt itsetäytettävät kirjat. Eli vähän niin kuin ystäväkirjat omalle itselle. Ne taitavat olla kustantamoiden uusi hitti. Tämän vuoden äitienpäivän hitti oli Äiti Kerro minulle-kirja, joka annetaan äidille täytettäväksi ja saadaan jonain päivänä täytettynä takaisin (omansa on myös isoäidille- ja isälle sekä isälle). Olen töissä lehtitalossa, jossa toimituksiin vyöryy uutuskirjalähetys jos toinenkin. Itsetäytettäviä kirjoja tänne on myös siunaantunut. Pläräilin kolmea eri kirjaa ja ajattelin, että kirjojen kysymyksiä voisi poimia tänne blogiinkin ja sitten vastailla niihin. Ehkä tällä tavalla Te, ketkä ette minua tunne, saisitte pintaraapaisun siitä, kuka minä olen. Seuraavat kysymykset olen poiminut Merja Takamäen kirjasta Kuka minä olen Ystäväkirja minusta.

Muistan, että äitini antoi minulle keväällä 1993 itsetäytettävän kirjan, jonka kannessa oli hevonen (rakastin tuolloin hevosia ja kävin silloin tällöin ratsastamassa). Nyt aikuisena on ollut hauska lueskella, mitä on kirjaan kirjoittanut tokaluokan lopulla. Ehkä sitten vanhana mummona tai parinkymmenen vuoden päästä on yhtä hauska lukea, mitä tuli kolmekymppisenä omasta elämästä kirjoiteltua. Tässä kysymykset, jotka randomisti poimin.

  • 10 asiaa, joista pidän itsessäni: Ruskeat silmät, paksut hiukset, terve, hoikka vartalo, kaikki se, mitä pystyn kropallani tekemään, määrätietoisuus, sitkeys, ystävällisyys, empaattisuus, huumorintaju ja tempramenttisuus (Osittain. Välillä kuohahtaa yli…).
  • Millä tavalla sinä parhaiten säteilet ja tartutat myönteisyyttä ympäristöösi? Olemalla ystävällinen kaikkia kohtaan. Olemalla iloinen ja nauramalla. Olemalla positiivinen, en viitsi valittaa turhasta.
  • Mitä olet oppinut viimeisen vuoden aikana? Sen, että asiat rullaavat nopeasti haluttuun suuntaan, kun tietää mitä haluaa ja määrätietoisesti tavoittelee sitä, eikä lannistu ”ei”-vastauksista.
  • Millaisia asioita kaipaat vanhoista työpaikoistasi? Edellisestä työpaikasta kaipaan työkavereita, jotka olivat aivan huippunaisia <3 Myös kauniiden vaatteiden keskellä oli kiva tehdä töitä, samoin kivojen asiakkaiden. Kyllä kaikista vanhoista työpaikoista kaipaa ihmisiä ja hyvää henkeä.

viro.jpg

  • Millaiset asiat saavat sinut ärsyyntymään? Rasismi, epäoikeudenmukaisuus, tyhmyys. En voi sietää sitä, jos ihminen ei pysty ajattelemaan omilla aivoillaan, vaan menee sokeasti massan mukana. Kyvyttömyys kyseenalaistaa. Medialukutaidon puute. Kiusaaminen missä tahansa, somessa, koulussa, työelämässä. Mua ärsyttää myös ihmiset, jotka eivät osaa järjestää mitään. Oli kyseessä sitten muutto, juhlat tai joku ihan yksinkertainenkin asia. Sellainen avuton meininki risoo.
  • Mikä on lempipaikkasi maailmassa ja miksi? Pieni maalaiskylä, josta olen kotoisin. Siellä ovat sukuni juuret yli 100 vuoden takaa, sukutila eli lapsuudenkotini, perheeni, kylän muut ihmiset, kaunis luonto, kaikki muistot <3 Siellä on aina hyvä olla.
  • Milloin olet viimeksi voittanut jonkin pelkosi? Viimeisen kolmen vuoden aikana olen voittanut sarjan pelkoja, joista suurin osa on ollut täysin irrationaalisia. Ehkä tästä lisää joskus toiste.
  • Mitä haluaisit muuttaa maailmassa? Haluaisin, että ihmiset olisivat enemmän toistensa puolella. Että juteltaisiin spontaanisti tuntemattomille, muistettaisiin olla ystävällisiä kaikille. Meillä ihmisillä on kuitenkin enemmän yhdistäviä kuin erottavia asiota.

bridges.jpg

  • Jos saisit toivoa mitä vain, mitä se olisi? Rauhaa ja solidaarisuutta maan päälle. Ruokaa, juomaa ja inhimilliset ja turvalliset elinolot kaikille.
  • Paras lahja, jonka olet koskaan saanut? Elämän lahja, ilman sitä lahjaa en tässä nyt vastailisi näihin kysymyksiin tai tekisi yhtään mitään muutakaan. Jos puhutaan materiasta, rakkain leluni lapsuudesta on tärkein tavarani nyt ja aina. Tämän lahjan olen saanut isovanhemmiltani.
  • Ketkä ovat olleet elämäsi merkittävimpiä opettajia? Sanotaan, että kaikki ihmiset, jotka astuvat elämääsi ovat opettajia tavalla tai toisella. Joskus olen miettinyt, miksi tapasin sen tai tämän tyypin, mutta aikojen saatossa olen tajunnut, mikä opetus kenelläkin oli mukanaan. Kaikkein merkittävimpiä on ollut oma perhe, lähisuku ja eräs opettaja peruskoulusta. Eläimet elämässäni ovat opettaneet läsnäoloa ja pyyteetöntä rakkautta.bike4.jpg

    Kysymykset saa vapaasti napata omaankin blogiin. Olisi kiva lukea muidenkin vastauksia. Kohti kesäistä viikonloppua! <3

Maija

XoX

Suhteet Oma elämä Mieli Höpsöä

Musiikkia sielulle ja sydämelle

Biisi lähtee soimaan kauniilla kitarasoololla. Hallin katosta roikkuviin valokuutioihin heijastuu sotilaiden kuvia. Tunnen herkistyväni välittömästi. Ja sieltä ne pian tulevat, liikutuksen kyyneleet. Antaa tulla vaan, hyvä musiikki saa liikuttaa aina <3

Kirjoitan tietysti Metallican viime keskiviikon keikasta Hartwall Areenalla. Jos sinäkin olit siellä, kerro ihmeessä! Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsit, oli kyseessä sitten keskiviikon tai perjantain keikka.

Musiikin hyväätekevistä vaikutuksista on koko ajan enemmän ja enemmän tutkimustietoa saatavilla. Soittaminen ja laulaminen vaikuttavat hermoston ja immuunijärjestelmän toimintaan. Puhuminen rauhoittaa, niin tekee myös laulaminen. Alzheimerista tai dementiasta kärsiville suositellaan musiikin kuuntelua säännöllisesti. Se tekee hyvää aivoille. Musiikki tekee taatusti hyvää ihan kaikille, oli sairas tai terve.

IMG_20180509_235405.jpg

Käyn aika harvoin keikoilla tai konserteissa. Ehkä juuri siksi keikkojen vaikutus omaan hyvinvointiin tuntuu kahta suuremmalta. Musiikin hyväätekevät vaikutukset tuntee jo keikkaillan aikana, mutta oikeastaan vielä paremmin keikan jälkeen. Muistan monta hyvää areena- ja klubikeikkaa, joiden jälkeisenä päivänä on ollut mielettömän hyvä ja iloinen fiilis! Monella oli liput kummallekin Metallican Helsingin keikalle, enkä ihmettele miksi. Mielimusiikista – ja mielellään vielä livenä – saa sellaisen hyvän olon piikin, ettei vastaavaa oikein saa mistään muualta. Urheilusta saa omanlaisensa todella hyvän olon, hyvien ystävien seurassa nauramisesta takuulla myös, mutta väittäisin, että livemusiikin vaikutus on kuitenkin jollain tavalla erilainen. Kenties pitkäkestoisempi? Hyvää keikkaa fiilistelee parhaimmillaan monta päivää sen jälkeen ja tunnelmaa voi tehostaa katselemalla Youtuben videoita tapahtumasta.

IMG_20180509_235150.jpg

Vuoden 2014 loppuun asti olin todella huono kuuntelemaan musiikkia missään muualla kuin kotona tai keikoilla. Ennen sitä en oikeastaan koskaan kuunnellut kuulokkeilla musiikkia esim. puhelimesta tai mistään ipodeista. Kaikki muuttui, kun elämässä tuli vastaan todella vaikea vuosi. Silloin aloin tietoisesti kuuntelemaan musiikkia ennen jännitystä aiheuttaviin tilanteisiin/tapahtumiin menoa. Ja voin sanoa, että sellaista ”epätervettä” jännitystä tuolloin riitti. Istuin junan penkkiin, laitoin kuulokkeet korville ja musan soimaan. Huomasin, että oikeanlaisen musiikin kuuntelu oli helppo ja varma keino saada tunnetilaa muutettua. Aina sekään ei toiminut, mutta mitä enemmän kikkaa käytti, sitä varmemmin se alkoi toimia. Tänäpäivänä olen päässyt turhista jännityksistä eroon. Olen hyväksynyt kaikenlaisen jännittämisen osaksi elämää (tästä aiheesta aion tehdä vielä ihan oman postauksen). Nykyisin en jännitä varmaankaan sen enempää kuin keskiverto ihminen, mutta musiikin kuuntelua käytän yhä rentoutumiseen. Sitäkin enemmän käytän sitä hyvän fiiliksen hakuun, etenkin silloin kun tarvitsen extrabuustia johonkin. Omassa valikoimassa on potkua antavat biisit, rentoutusbiisit, ikuiset hyvän olon biisit. Jos joskus haluaa päästää jumittuneen itkun ulos, listalta löytyy myös surulliset ja haikeat biisit, jotka lähes takuuvarmasti saavat itkemään. Musiikki saattaa liikuttaa myös ihan yllättäen. Muistan, kuinka yli 10 vuotta sitten istuin bussissa matkalla Jyväskylään. Radiosta kuului eräs biisi, jota en enää muista. Muistan kuitenkin, miten jostain selittämättömästä syystä aloin itkeä saman tien. Jokin tunne heräsi ja tarve päästää puhdistavat kyyneleet ulos.

Ennen Metallican keikalle menoa mietin, että jos ne soittaa The Unforgivenin (yhden mun lempibiiseistä maailmassa), mä itken liikutuksesta ja kaikista biisin herättämistä tunteista varmaankin kuin vesiputous. Siinä muuttuisi silmämeikki äkkiä Alice Cooper-henkiseksi 😉 Kenties onnekseni biisiä ei sillä kertaa soitettu. One sen sijaan soitettiin. Juuri kyseistä biisiä kuvailin tämän postauksen alussa. Liikutuksen tunteiden seassa mietin, miten käytin kyseistä klassikkobiisiä menneenä talvena buustibiisinä ennen hiihtolenkille lähtöä. Mietin myös, miten hyvä talvi oli, miten hyvä koko vuosi on tähän mennessä ollut. Saatiin kuin saatiinkin liput loppuunmyydylle keikallekin <3

Ps. Kuvissa näkyvä kundi taltioitui kuviin. Hän tuntui olevan lähes joka biisin kohdalla aivan liekeissä. Niin kuin minäkin ja lähes koko muu Areena. Jos sattumalta tunnistat itsesi kuvasta, kerro mulle 😉

-Maija

”One good thing about music, when it hits you, you feel no pain.” -Bob Marley

”Play it fuckin’ loud” -Bob Dylan

”Music can name the unnameable and communicate the unkowable. ” -Leonard Bernstein

Hyvinvointi Mieli Musiikki Syvällistä