Vallankumous vaatekaapissa
Muoti ja tyyli eivät kuulu tämän blogin aiheisiin, mutta näin Vaatevallankumousviikolla teen poikkeuksen. Eilen tuli tasan viisi vuotta Rana Plazan vaatetehtaan romahtamisesta Bangladeshissa. Onnettomuudessa kuoli 1134 ihmistä ja arviolta 2500 loukkantunutta ihmistä pelastettiin raunioista. Tuo kamala tapahtuma kosketti ja muutti omaa suhtautumista muotiketjuihin ja kuluttamiseen. En ole koskaan ollut himoshoppailija, enkä ostanut vaatteita niistä kaikista huonoimmista halpisliikkeistä. Isoäitini ompeli minulle ja siskolleni kauniita vaatteita, kun olimme lapsia (ja vielä vähän vanhempiakin), eikä hänen tai äidin kanssa menty ostamaan vaatteita mistään lumppuliikkeistä. Kun on jo nuorena sisäistänyt minkälainen on laadukas vaate, ei aikuisenakaan tarvitse ostaa kertakäyttöriepuja.
Kertakäyttökulttuuri ja vaatteen ostaminen vain ulkonäkö edellä ovat aina ihmetyttäneet minua. En kanna ainuttakaan vaatetta kassalle tarkastamatta materiaaleja ja pesuohjetta. Kun kaupat ovat täynnä huonosti ommeltuja polyesterivaatteita, ei ihme, ettei laatua enää tunnisteta. Jo peruskoulun käsityötunneilla pitäisi opettaa materiaaleja ja tunnistamaan laadukkaan ompelutyön merkit. Hutiostoksia on minullekin matkan varrella totta kai sattunut ja joitakin vaatteita on tullut syystä tai toisesta käytettyä vain muutama kerta. Vaatekaapeissani on kuitenkin paljon vaatteita, jotka ovat olleet minulla melkein 10 vuotta ja joita käytän edelleen. Olen myös perinyt vaatteita. Jos jokin vaate on ollut varastoituna kylmään vinttiin vuosikymmeniksi ja se on vielä 2010-luvulla käyttökelpoinen, ei kangas voi ihan huonoa laatua olla.
Rana Plazan onnettomuuden lisäksi 30 vuotta täyttäminen merkkasi myös käännettä vaateasioissa. Kun uusi pyöreä luku tuli mittariin, päätin, että haluan ostaa entistä vähemmän vaatteita ja mieluiten suomalaisilta vastuullisilta merkeiltä. Viime vuosina olen ostanut Nansoa, R/H:ta ja Ivana Helsinkiä. Teen löytöjä silloin tällöin myös kirppiksiltä. Silloin vaate ei enää kuluta mitään ja kirppikseltä ostetun vaatteen pois laittaminen ei tunnut niin pahalta kuin uutena ostetun.
Vaatevallankumousviikon virallinen nettisivusto antaa ohjeita siihen, miten viikkoa voi viettää. Itse osallistun tapahtumaan nyt neljättä kertaa. Tänä vuonna ajattelin jakaa muutamien lempivaatteideni tarinan, kuten sivuilla yhtenä vaihtoehtona oli. Lempivaatteitani ovat farkut ja mekot. Farkuissa olen vannonut ruotsalaisen Cheap Mondayn nimeen liki kymmenen vuotta. Mekoissa suosikkejani ovat vintage-mekkojen lisäksi Ivana Helsingin kauniit mekot.
Cheap Monday-merkkiin tutustuin yhdeksän vuotta sitten Tukholmassa. Tiesin merkin kyllä entuudestaan, mutta vasta Tukholmasssa Åhlensilla sovitin merkin farkkuja ja ostin. Ekat Cheap Mondayt olikin mun suosikkifarkut ikinä! Oikein harmitti, kun ne olivat kovasta käytöstä niin kulahtaneet, että joutivat Finlaysonin farkkukeräykseen viime kesänä. Siinä oli vaate, joka todella maksoi itsensä takaisin! CM:n farkkujen istuvuus on minulle optimaalinen. Ja tykkään ihan älyttömästi tuosta pääkallologosta! En tiedä, kuka mun farkut on tehnyt, mutta ainakin käytän jokaisen parin loppuun. Siinä mielessä ne ovat kestävä valinta. Uusimmat, talvialesta ostetut CM:n farkut olivat luomupuuvillaa, pisteet siitä! Farkut ovat epäekologinen vaate, koska puuvillan kasvatus ja farkkujen tekoprosessi vaativat paljon vettä. Siksi kannattaa suosia ajattomia malleja ja ostaa farkut mieluiten sellaiselta merkiltä, joka on erikoistunut niiden tekoon. Ne todennäköisesti kestävät pitempään kuin muotiketjujen farkut.
Toinen suosikkimerkki on Ivana Helsinki. Plussaa tulee kotimaisuudesta, naisperustajista ja tarinoista mallistojen takana. Vaatteita ei taideta enää ommella Suomessa, ainakaan kaikkia malleja. Näissä mun mekoissa lukee pesuohjelapussa ”Made in EU”. Ivanan mekot on kerta kaikkiaan niin kauniita. Kun on kaunis vaate päällä, ei huononakaan päivänä voi olla ruma olo. Vaatteet todella lisäävät hyvinvointia, kun ne ovat oman näköisiä, kestäviä ja ne päällä on hyvä olla.
Alla oleva kuva on otettu kesällä kolme vuotta sitten. Silloin mulla oli elämässä vaikea jakso. Kauniina kesäiltana olo oli kuitenkin hyvä. Liekö se ollut vaatteen vai ympäröivän luonnon ansiota (vai molempien), mutta kyllä siinä oma osansa kauniilla vaatteellakin oli 🙂
Toivon todella, että vuosittaisen Vaatevallankumousviikon ja kaiken lisääntyvän tiedon myötä ihmiset ostaisivat vähemmän, mutta laatua.
Mikä on sinun lempimerkkisi tai lempivaatteesi?
Kohti kestävämpiä valintoja vaatekaupoilla,
-Maija
Istun joogamatolle lootusasentoon ja hetken päästä muutama onnen kyynel vierähtää poskilleni. Tunnen valtavaa onnea ja iloa siitä, että saan taas joogata juuri tässä paikassa, juuri tämän ohjaajan tunnilla. Kaunis ja rauhoittava musiikki soi. Kun käyn pitkäkseni matolle, ikkunasta näkyy auringon paiste ja vaaleansininen kevätillan taivas. 
”Joogan ansiosta emme ole vain avoimempia omille tunteillemme vaan myös herkistyneempiä kaikelle, mikä meitä ympäröi. Liikutumme kyyneliin kuullessamme kaunista musiikkia ja menemme pois tolaltamme, kun vanha puu kaadetaan” -Donna Farhi: Jooga ja elämän voima
