Seisoin hiljattain peilin edessä ja mietin, missä vaiheessa nainen lakkaa olemasta toisen ihmisen elämän sivuhahmo ja ryhtyy oman tarinansa päätoimittajaksi.

Jokaisella meistä on menneisyydessään suhde, joka ei ollut vain tavallinen harha-askel, vaan suoranainen varoittava essee. Minulle se oli mies, joka ei etsinyt kumppania vaan ihmiskilpeä. Ja mikä pahinta: hän yritti tehdä minusta maksavan yleisön näytelmään, johon en ollut koskaan ostanut lippua.

Näin valmistaudut työttömyyteen kuin ammattilainen

Projisoinnin jalo taito ja tyhjät tilit

Tunnistin hänen omat kriisinsä sekunnilleen siitä, miten hän puhui minulle.

Jos sain yllättäen luennon siitä, kuinka minun pitäisi katsella säästökohteita tai opetella kommunikoimaan ihmisille kohteliaammin, tiesin tasan tarkkaan kaksi asiaa: hänen oma tilinsä huusi tyhjyyttään ja töissä oli tullut asiakkaan kanssa rumaa nokkapokkaa.
Hän ei koskaan kyennyt katsomaan peiliin. Hän katsoi minua ja näki siinä omat heikkoutensa ja häpeänsä, jotka piti äkkiä korjata – minussa.

En voinut olla miettimättä: Kuinka moni meistä kantaa toisen ihmisen talous- ja luonnehäiriöitä vain siksi, että toinen ei kestä oman kuvajaisensa katsomista?

Julkinen haukka ja yksityinen pelle

Suhde ei lopulta kaatunut suuriin filosofisiin eroihin, vaan siihen kaikkein arkisimpaan: myötähäpeään.

Julkisilla paikoilla liikkuminen muuttui sietämättömäksi teatteriksi. Hän vahti, ojensi ja komenteli minua kovaan ääneen kuin haukka, pudottautuen samalla itse kummallisen huomionhakuisen pellen tai uhmakkaan pikkulapsen rooliin.

Olin ohittanut people pleaser -vaiheeni jo vuosia sitten. En aikonut oman ammattini, itsekunnioitukseni tai asemani vuoksi asettua kenenkään näyttämölle nöyristelemään vain siksi, että toinen saisi pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan.

Sosiaalinen kameleontti ja automatkojen tuomiot

Hänen mielipiteensä olivat kuin tuuliviiri: ne vaihtuivat aina sen mukaan, kuka huoneessa sattui olemaan äänessä. Hän keräili ympärilleen ihmisiä, jotka kohtelivat häntä huonosti – ja yritti sitten kouluttaa minusta suodatinta, johon tuo kaikki kertyvä paha olo kaadettaisiin.
Muistan eräänkin illan, kun olin omasta mielestäni vain normaali, seurallinen aikuinen. Keskustelin tasavertaisesti kaikkien kanssa, nauroin ja viihdyin – kunnes huomasin hänen katseensa. Se oli se katse.

Paluumatkan sain istua pelkääjän paikalla kuuntelemassa vihaista monologia siitä, miten olin mokannut, vienyt liikaa tilaa ja kuinka hänen siskonsakaan ei kuulemma pitänyt siitä, että puhuin niin paljon.

Kruununa oli ilta, jolloin kehtasin mainita, etten välitä Harry Potterista, koska pidän sitä muiden tarinoista kasattuna kaupallisena tuotteena. Joku seurueesta veti herneen nenäänsä, ja exäni hyökkäsi salamana tämän tueksi. Koko kotimatka meni jälleen siihen, että minulle selvitettiin juurta jaksain, kuinka pohjattoman idiootti olin.

Kahden kerroksen anteeksipyyntöjä ja valikoivaa katumusta

Kaikkein paljastavinta oli kuitenkin se, miten erilaisilla säännöillä hän pelasi minun ja menneisyytensä kanssa.
Huomasin hänen kirjoittaneen omalle exälleen kilometrien mittaisia, nöyriä ja filosofisia anteeksipyyntöromaaneja. Mutta kun kyse oli minusta? Jättimäisen, ovet paukkuen päättyneen riidankaan jälkeen en saanut mitään. Hän esitti, kuin koko asialla ei olisi mitään väliä – tai kuin minun loukkaantumiseni olisi pelkkää ilmaa.

Jos jotain viestiä herui, se oli korkeintaan puolivillainen, huolimattomasti heitetty tekstari: ”Anteeksi, jos olin humalassa.”
Humalassa? Hän oli raivonnut ja meuhkannut minulle niin, että koko kylä tiesi, eikä se promillemäärä selittänyt sekuntiakaan siitä käytöksestä. Mutta hänen maailmassaan todellinen vastuu oli varattu vain niille, joiden hyväksyntää hän vielä janosi – nykyisen kumppanin tehtävä oli vain kestää myrsky ja kuitata se virheenä tilastoissa.

Kun kulissi särkyy, seinään tulee reikä

Lopullinen hälytyskello ei kuitenkaan soinut riidoissa, vaan silloin, kun hän riisui naamionsa liian varomattomasti.
Hän ilmoitti minulle eräänä päivänä lähes ylpeänä olevansa taitava manipulaattori, joka osaa pyörittää ihmisiä miten tahtoo. Se oli hetki, jolloin kylmä hiki nousi selkään, mutta ei pelosta, vaan selkeydestä. Kun joku kertoo sinulle suoraan olevansa myrkyllinen, usko häntä ensimmäisellä kerralla.

Hän jäi jatkuvasti kiinni mitä typerimmistä ja pienimmistä valheista. Ja kun minä en enää niellyt niitä – kun kieltäydyin olemasta hiljaisen kohtelias ja katsomasta sormien läpi, vaan aloin vaatia selvitystä – seurauksena oli hallitsematon raivo.

Kun sanat loppuivat, tavarat alkoivat lentää. Ja lopulta kipsilevyyn ilmestyi miehen nyrkin kokoinen reikä.

Katsoin eteisen lattialle pudonnutta kipsilevyn pölyä, vedin takin vetoketjun kiinni ja astuin viileään iltaan.

Aurajokiranta selkiytti ajatuksia

Kävellessäni katuvalojen alla Aurajoen varrella en voinut olla miettimättä:

Oliko kyse sittenkään miehestä, joka yritti kontrolloida minua – vai miehestä, joka oli vain kuollakseen kauhuissaan siitä, että joku näkee hänen onttojen kulissiensa läpi?

Monet naiset käyttävät vuosia toivoen, että mies kasvaisi aikuiseksi ja lakkaisi heijastamasta pahaa oloaan ympäristöönsä. Mutta totuus on yksinkertainen: elämä on aivan liian lyhyt kenenkään henkilökohtaiseksi peiliksi tai likaviemäriksi.

Kun mies sanoo olevansa loistava manipulaattori, se ei tee hänestä nerokasta pelimiestä. Se tekee hänestä pienen, pelokkaan pojan, joka luulee sääntöjen kiertämisen olevan voimaa. Minä en enää osallistu peleihin, joissa säännöt keksitään lennosta ja palkintona on vain lupa hengittää hiljaa toisen varjossa. Jätin hänet sinne minne hän kuuluukin: omaan seuraansa, harjoittelemaan manipulaatiota tyhjille seinille.

Käyn mieluiten vain sellaisessa sirkuksessa, jossa pellet eivät tule juttelemaan minulle.

xoxo Wheneverlightly

Jos tunnistat tekstistä omaa arkeasi tai epäilet eläväsi suhteessa, jossa rajojasi rikotaan henkisesti tai fyysisesti, älä jää yksin. Apua ja ulkopuolista näkökulmaa saa matalalla kynnyksellä, maksutta ja nimettömänä:
Nollalinja (080 005 005) – auttava puhelin ja chat lähisuhdeväkivallan ja henkisen väkivallan kokijoille ja heidän läheisilleen, avoinna 24/7. 
(Huom. Tämä teksti on kirjoittajan oma kokemuksellinen kirjoitus. Nollalinja ei ole osallistunut tekstin tuottamiseen tai arviointiin, vaan linkki on lisätty lukijoiden avuksi ja tiedoksi.)