Yksi kuva & monta sanaa

Tämä päivä vietettiin minun mummin ja siis pojan isomummin kanssa. Aamulla napattiin hänet kyytiin ja mentiin torille! Siitäkin huolimatta, että tori on rempassa tai melkein kaikki siinä ympärillä oleva, torilla on sitä jotakin, tunnelmaa. Kukkia, tuoretta ruokaa ja ihmisiä. Jos asuisin lähellä sitä kaikkea, kävisin torilla joka päivä. Mummi halusi ostaa pojalle synttärilahjan ja ostikin niitä kolme kappaletta… vaikka kuinka kielsin. Voi sitä mummia <3 Lisäksi ostettiin mansikoita, vattuja ja tietenkin Hanna Partasen lihapiirakat. Se niin kuuluu kesään ja Kuopioon. Mummi taisi napata vielä yhden kesäkukankin ja ihmeteltiin pojan kanssa vossikkaa.

Syötiin ja kahviteltiin meillä, mummi lauloi pojalle keinutuolissa ja vei häntä ulos takapihalle tutkimusretkelle. Kun poika nukahti, juteltiin me kauan siitä, millaista elämä oli silloin, kun mummilla oli kolme pientä poikaa. Aika erilaista. Oli tehtävä sitä työtä, mitä oli. Ja asuttava pienissä kodeissa. Ei ollut äitiyslomaa. Elämä oli vaatimatonta ja siihen tyydyttiin. Aika monenlaisesta on selvitty.

Oli mielenkiintoista kuulla, millaista se on ollut. Voi kun useammin voisi kuulla tälläisia tarinoita, pitäisi vain osata kysyä. Kuinka mielelllään isovanhemmat niitä kertoiskaan. Silloin, kun me oltiin siskoni kanssa pieniä, mummi ja ukki vei meitä usein uimaan, oltiin mökillä ja kuljettiin saaressa mustikassa. Niitä parhaita muistikuvia. On ihan mahtavan parasta, että nyt minun pojalla on niin monta mummia, jotka haluaa ottaa syliin, suukottaa, leikkiä, laulaa, kertoa juttuja ja olla elämässä mukana. Päivästä jäi ihana olo ja mieltä lämmitti. Mulla on aika huippu mummi.

Lupas vielä, että tekee pojan juhliin lusikkaleipiä <3

Hyvää yötä!