Vuosi Äitinä
Vuosi sitten minusta tuli äiti. Niin kuin varmaan kaikilla muillakin tulevilla äideillä, myös minulla oli paljon ajatuksia siitä, millainen äiti haluan ja aion olla. Sitten tehdään niin ja sitten näin… Pitää olla rutiinit, selkeä päivärytmi, rajoja, rakkautta, aikaa, läsnäoloa ja läheisyyttä, syliä.
Eihän kaikki kuitenkaan ole mennyt just niin kuin ajattelin. Enkä ota paineita siitä! Meillä on kuitenkin aika säännöllinen päivärytmi, rutiinit nukkumisten ja syömisten kanssa. Niissä väleissä sopivasti leikkiä ja touhua ja ulkona oloa. Joskus mietin, pitäisikö minun leikkiä lapseni kanssa vielä enemmän. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että koska me ollaan kotona, ei elämän täällä tarvitse olla samalla tavalla ohjelmoitua kuin päiväkodissa. Toki leikitään, mutta siinä lomassa touhutaan normaaleja arkiaskareita. Niinkuin ihan varmasti aika monessa muussakin kodissa, joissa ei ole kodinhoitajaa! Me yritetään myöskin kovasti pitää kiinni ”säännöistä” mm. mihin ei kosketa ja miten ollaan ruokapöydässä. Välillä mietin, vaadinko liikaa liian pieneltä. Milloin hän ymmärtää sanan EI. Mutta kyllä meillä nauretaan, ollaan villejä ja hassuja. Joskus myös niissä tilanteissa, missä ei ehkä pitäisi. Ja kyllä meillä lipsutaan rytmistä. Varsinkin nyt kesällä, kun kyläillään ja on kaikenlaista touhua, ei elämä ole niin säntillistä joka päivä.
Vuoden aikana olen joutunut väkisinkin opettelemaan hidastamista, pelkkää olemista ja rauhoittumista. Lapsen tulo muutti elämän ihan kaikilla tavoilla. Kaikki on pitänyt opetella suunnittelemaan lasta ajatellen. Lapsi opettaa koko ajan elämään tässä ja nyt. On pitänyt oppia siihen, että koti ei aina ole tiptop. Että jotkut asiat vain jäävät tekemättä. Aika ei riitä kaikkeen. Joskus mies onkin sanonut kotiin tullessaan, että onpas täällä sotku. Silloin minusta tuntuu, että jes olen onnistunut löysäämään! =D Minulle on oikeasti tehnyt hyvää se, että lapsen myötä on ollut pakko opetella välillä ottamaan lunkimmin. Vuoden aikana olen myös huomannut, että kaikenlaisia neuvoja satelee lapsen kasvatuksesta. Olen jo oppinut, että niitä saa tulla. Meillä on kuitenkin omat tavat ja tiedetään, mikä on meille paras tapa toimia. Asiathan voivat muuttua ja se, mikä toimii nyt, ei välttämättä toimi enää myöhemmin. Omasta mielestä en ole tiukkapipoinen äti, mutta en myöskään halua olla liian lepsu. Toisaalta saatan välillä asettaa itselleni äitinä liikaa vaatimuksia. Ehkä siitäkin ajan kanssa oppii pääsemään!
Olen usein miettinyt, mitä kaikella sillä ajalla ennen teki. Nyt aika vierähtää. Ei ole aikaa elää elämää samoin kuin ennen. Menemiset ja tekemiset pitää miettiä lapsen rytmin mukaan. Joistakin menoista ja tapahtumista joutuu luopumaan. On oppinut organisoimaan ja ennakoimaan. En halua, että ollaan koko ajan menossa ja reissun päällä lapsi kainalossa. Elämä ei saa olla liian rauhatonta. Pitää olla aikaa kotona olemiseen ja lepoon. Olenkin oikeastaan vasta lapsen myötä oppinut nukkumaan päiväunia. Joskus me herätäänkin koko perhe tukka pystyssä meidän sängystä. Aika ihanaa. Viimeisen vuoden aikana on pitänyt myös opetella ottamaan omaa aikaa ja aikaa myös miehen kanssa ihan kahdestaan. Kenestä tahansa tulee kiukkupussi, jos ei välillä haukkaa raitista ilmaa yksin tai kaksin. Arjessa unohtuu se tärkein muuten, rakkaus. En tiedä onko tässä puoliakaan siitä, mitä ensimmäinen vuosi äitinä on minulle opettanut, mutta ne päällimmäiset ajatukset ainakin. Elämä ei koskaan, ei myöskään lapsen kanssa mene niinkuin suunnittelee. Ja ehkä siinä onkin parasta juuri se, jokainen päivä on uusi ja erilainen.
Haluan olla äiti, jonka syliin pääsee aina kun haluaa. Äiti, joka suukottaa ja halaa paljon, on lämmin. Jotta minun pieni iso mies tuntee itsensä rakastetuksi aina. Toivon, että hän oppii kunnioittamaan muita ihmsiä ja arvostamaan pieniä asioita. Että hän oppii pyytämään ja antamaan anteeksi. Hän tarvitsee vielä niin paljon ja niin kauan <3 Pojan hymy, nauru ja hyväntuulisuus kertoo, että olen tehnyt asioita oikein. Rakastanut ja rajoittanut. En ole täydellinen äiti enkä edes halua pyrkiä siihen, olen hyvä juuri näin <3
Niin te muutkin!
Leppoisaa alkuviikkoa.