Life is now

Hei ja moi!

Onpas aikaa vierähtänyt jälleen edellisestä postauksesta. Blogi on jäänyt toissijaiseksi asiaksi elämässä. Elämässä, jonka sisältö on nykyisin oma perhe ja sen hyvinvointi. Ajankäyttö/ ajan puute on ollut tänä syksynä päällimmäisenä ajatuksissa, usein. Kovin monesti ei siis ole käynyt mielessä blogi, kuvaaminen tai kirjoittaminen. Kaiken ”ylimääräisen” ajan olen mieluummin käyttänyt perheeseen, harrastuksiin, ystäviin tai ihan vain itsekkäästi itseeni ja omaan hyvinvointiini. On saatettu pihaa valmiiksi, suunniteltu, kaivettu kuoppaa, siirrelty kiviä ja asennettu valoja. Kamera on pölyttynyt vierashuoneessa.

Tänä syksynä olen halunnut keskittyä hyvinvointiin, opetellut hellittämään. Hyväksymään sen, että meillä jokaisella on omat tapamme elää ja olla. Äitinä, isänä, puolisona, työkaverina ja perheenä. Kukaan ei voi sanoa, miten kuuluu tehdä ja elää. Mihin pitäisi pystyä. Me kaikki olemme yksilöitä ja koemme asiat eri tavoin. Pitäisi muistaa, että elämä on tässä ja nyt. 

Olen haaveillut myös opiskelusta. Vaikka pidän työstäni, olen viime aikoina usein huomannut pohtivani jotain muuta. Yhteiskunnan tila ja hallituksen suunnitelmat kohdistuvat mielestäni asioihin, joista ei enää ole vara kiristää ja säästää. Työn mielekkyys katoaa ja ihminen alkaa kaivata sitä, missä tuntee voivansa antaa enemmän. 

Monta asiaa siis mielen päällä. Sitäkin olen muistellut, kun aloitin tämän blogin näihin aikoihin kolme vuotta sitten. Silloin kaipasin kotiäitiyden rinnalle jotain muutakin sisältöä elämääni. Blogi oli oma juttu, omaa aikaa. Niin kuin sanottu nyt se aika menee kaikkein tärkeimpään. Fiiliksen mukaan kyllä päivitän blogia ja toivon, että jonakin päivänä löydän sen kipinän (ja ajan!) tähän taas. Onneksi on instagram.

Ja onhan nyt syksy. Aikaa hääriä sisällä, sytytellä kynttilöitä, sisustaa. 

 <3