Pusuja ja suukkoja

Torstai on toivoa täynnä.

Niin se olikin. Poika oppi uutta. Hän kurkottelee konttausasennosta ylöspäin ja haluaa repiä kaikkea. Myös minun juhlavalojani.

Leivoin porkkanakuppikakkuja. Kuorrutteen tekeminen on niin vaikeaa, että ei meinaa kärsivällisyys riittää. Ne olivat aika imeliä.

Sain mieheltä ystävänpäivälahjan, marimekon kulhon. Ja ihan itse oli sen paketoinut. Annettiin myös isukille minun ja pojan tekemä kortti, jossa oli tietenkin sydämiä. Minun sormilla ja pojan sormilla painetut.

Sain ystävän kylään. Tehtiin ruokaa. Sain ystävältä myös kortin ja kukkia. Ihania kukkia! Ja vielä syötäviä suukkoja, nam.

Hyvä päivä kaikinpuolin. Kiitos!

<3