Ollaan ystäviä jookos, ollaan ananas ja kookos

Viime viikonloppuna kolme minun parasta ystävää tuli meille ja vietettiin siis ”tyttöjen” iltaa. Siihenhän kuuluu perinteisesti hyvää ruokaa, seurustelua ja vähän viiniä. Ystäväni ovat erilaisia kuin minä ja erilaisia myöskin keskenään. Mutta silti puhuttavaa riittää. Ja jotain yhteistähän meissä kaikissa on oltava, kun ystäviksi on tultu ja jääty. Elämä on muuttunut vuosien varrella ja niin kai me ystävätkin muutumme. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ystävän voisi unohtaa. Jokaisen ystävän kanssa on ne omat juttunsa, mistä puhutaan, mille nauretaan jne. Yhden kanssa nauretaan niin, että mahaan sattuu, toisen kanssa mietitään sohvatyynyn väriä ja kesäkukkia… Kaikki ystävät antavat minulle jotain. Erilaiset elämäntilanteetkaan ei haittaa. On niin ihana nähdä, miten ystäväni tykkäävät meidän pojusta ja haluavat nähdä häntä. Joko se kävelee? Onko sillä hampaita? Kaikki ne merkitsee minulle paljon.

Tuntuu, että vastahan minä tutustuin näihin ihmsiiin. Oltiin opiskelijoita, oli opiskelijatapahtumia ja elämä oli niin vapaata. Elämä oli  rentoa ja huomisesta ei murehdittu liikoja. Nyt ollaan jo melkein 3- kymppisiä! Huhhei. Yhtäkkiä voikin puhua, että muistatko silloin 10 vuotta sitten… ?! Kuulostaa niin vanhalta. Onneksi näinä ystävien iltoina voidaan edes vähän heittäytyä siihen entiseen ja muistella menneitä. Viis vuosista, me ollaan me kuitenkin. Ja toivon, että niin pysytään <3

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.

Älä kulje takanani, en ehkä johda.

Kulje vierelläni ja ole ystäväni.

P.S. Kiitos kommenteistanne, piristää kummasti näin ankeina päivinä! <3