Joulu lapsen silmin. Ihmeellistä, uutta ja jännittävää. Vanhassa pahvilaatikossa joulun aarteita, pieniä koristeita, kummin, mummin ja äidin vanhoja. Aikoinaan kuuseen niitä ripustamassa olleet, nyt nämä pienet sormet.

Ja ne pysyivät siinä koko joulun, hänen omin pikku kätösin asetellut. Sydämet vinksallaan, nauhat roikkuen, niin söpösti. Välillä niitä piti vähän ”korjata” ja laittaa uudestaan. Osoittaa, että katsokaa nyt kuinka hienosti ne on.

Kauluspaitaan pukeuduttiin ennen h-hetkeä. Ja se olikin niin jännittävää, että muutama kyynelkin vierähti. Se punalakkinen partainen ukko.

Tonttuleikit portailla. Kyyneleet kuivuivat viimein, kun pukki oli sulkenut oven ja päästiin lahjoihin käsiksi ihan rauhassa.

Se joulu oli aika riemukas. Väsyttävä, uusi ja jännittävä tämän pienen miehen mielestä luulen. Joulupukki on ollut mielessä varmasti joka ikinen päivä aaton jälkeen, sen tuomia lahjoja on testattu ja esitelty kaikille. Välillä vilkaistaan ovelle, tuleekohan se pukki vielä…  Mutta ei se tulee enää, me sanotaan, sitten vähän jo naurattaa <3

Huih, jännittävä joulu.