Hei ikuisuuden jälkeen. Elämä on taas vienyt niin, että ei ole ollut aikaa blogille. Tai jos on ollut, mielummin olen käyttänyt ajan johonkin muuhun. Lumien sulamista pihaltamme odoteltiin sitäkin ikuisuus, kun se viimein tapahtui, hommia on riittänyt. On haravoitu, siirrelty kiviä, lautoja, soria, istutuslaatikoita sun muuta. Hiottu muuria (syksyllä maalaamamme maali rapisi talven aikana), pesty terassia hiontapölystä, suunniteltu terassin laajennusta ja pihan loppuun saattamista. Yhtenä hetkenä ajattelin ettei tässä enää ole paljon tehtävää talon maalauksen lisäksi. Mutta… Mistä nämä kaikki hommat tuli? Tämä on toinen kesä kodissamme ja haluaisin pihan valmiiksi, jotta tänä kesänä olisi enemmän aikaa nauttia siitäkin. Siis aika selvää, että viime aikoina me on vietetty aikaa ulkona!

Lisäksi työt on vieneet voimia ja vapaa-ajan on halunnut joko vain olla tai käyttää mahdollisimman rennosti (pihalla). Ilman pakkoa ja paineita mistään. Olen ajatellut, että teen blogia silloin, kun hyvälle tuntuu. En siksi, että pitäisi tai siksi, että edellisestä postauksesta on mielestäni liian kauan. Kamera on pölyttynyt vierashuoneen pöydällä ja uutta kannettavaa olen käyttänyt todella vähän. On ollut hetkiä, kun mielessä on käynyt kameraan tarttuminen, hetkien ikuistaminen ja asioiden jakaminen kanssanne. Mutta sitten en ole vain jaksanut. Olen halunut pitää niitä hetkiä itselläni ja perheelläni. Välillä on ollut huono omatunto, vaikka ei pitäisi. Tämähän on täysin vapaaehtoista! Ehkä tulee se aika, kun aikaa on enemmän. Nyt mennään näin. Minusta on kuitenkin ihanaa, jos joku lukee juttujani silloin, kun blogi päivittyy. Ihanaa, jos joku kommentoi ja saa jotain inspiraatiota. Kiitos <3

Lämmintä viikonloppua sinne!