Arkistojen kätköistä. Oi kuinka aika menee, vanha koti näyttää niin erilaiselta. Se on muistoissa lämmin, pieni ja turvallinen. Siellä meistä tuli perhe. 

Kun katsoo vanhoja kuvia tai lukee vanhoja tekstejä, ajattelee ”voi eih..”  Olen todella kriittinen itseäni kohtaan. Maku on muuttunut vuosien varrella, jotkut asiat ovat pysyneet ennallaan. Omaan tyyliin on tullut selkeyttä ja varmuutta. Tietää vähän paremmin, mitä kotiin haluaa ja mitä ei. Mihin kannattaisi satsata. 

Elämä muuttuu, kaikki siinä ympärillä myös. Koti muokkautuu sen hetkiseen tilanteeseen, muovautuu pikku hiljaa oman näköiseksi. Uudessa haaveiden kodissa on asuttu nyt puoli vuotta. Edelleen puutuu silikonit takan ympäriltä + toinen kerros maalia. Autokatoksen rakentaminen alkaa pian ja piha odottaa suunnitelmia… Tavarat vaihtavat paikkaa ja jo nyt pojan huoneen seinässä on neljä kappaletta reikiä, jotka odottavat pakkelia ja uutta maalikerrosta. 

Koskaan ei tule valmista. Onneksi. Tulee vain uusia muistoja, hetkiä. Tässä kodissa. Tällä pihalla. Miltä näyttää ensi kesänä, parin vuoden kuluttua… Aika sen näyttää.

<3