Yksi tavallinen arkipäivä. Tein ruokaa meidän mini keittiössä. Pääsin ajoissa kotiin, leikittiin pojun kanssa ja oltiin rauhassa, ulkonakin satoi. Pötköteltiin sängyllä ja katsottiin piirrettyjä. Leikit olivat levällään ja tiskit altaassa. Sillä kertaa annoin olla.

Poika on jo niin iso, 2-vuotta. Hän kasvaa älytöntä vauhtia, uusia sanoja tulee joka päivä ja hihansuut jäävät lyhyeksi. ”Ite, ite” kuuluu päivittäin hänen suustaan. En halua, että päivät lipuvat ohitse. Haluan olla enemmän läsnä. Sulkea ympäriltä kaiken muun ja keskittyä vain häneen. Haluan olla äiti, joka on saatavilla ja ottaa syliin. Asettaa kuitenkin rajat, jotka luovat turvan. Haluan, että meidän perheellä olisi aina arjen hektisyydestä huolimatta yhteisiä kiireettömiä hetkiä. Vaikkapa päivällinen yhdessä, jolloin olisi aikaa vaihtaa kuulumisia. Aikaa huomata ne pienimmätkin jutut.

Nämä ajatukset mielessä, koska nykyisin arki on jotenkin kiireistä, vaikka ei saisi olla. Töiden jälkeen ilta on lyhyt, rakennus vie miehen  aikaa satasella ja minulla on hommia riittämiin pojan kanssa kotona. Odotan jo niin sitä, kun saadaan vaan olla! Rauhassa kotona, nauttia toteutuneesta haaveesta <3

Loma, sua kaivataan jo.

<3